FINNMARKSVIDDA / KEVÄT 04/2017

Reissuraportti 2017 Kevätvaellukselta Skoganvarre – Masi

8 päivää, ~100 km, Finnmark parhaimmillaan

Reitti keltaisella merkittynä

2016 talvivaelluksen jäätyä allekirjoittaneelta väliin, päätin ottaa härkää sarvista ja kirjoittaa raportin tämän kevään reissusta. Kirjoittajia ei ole satutettu tekstin luomisessa, pahoitellaan jo aluksi lukijan mahdollista järkyttymistä upeista maisemista, sekä mukavasta hiihtoreissusta 🙂 -Ville

Kevään 2017 reissua alettiin suunnitella, kuten aikaisempiakin, alkusyksystä 2016. Alettiin kartoittamaan hiihdettävää reittiä, varusteita sekä pakollisia taloudellisia välttämättömyyksiä, kuten lomalistoja ja kauas karkailevaa budjettia. Suunnitelmat tarkentuivat parina saunailtana ja virallinen varmistus, sekä lukkoon lyönti niin lähtöpäivälle, kuin sijainnille tapahtui jäsenen mökillä lämpimässä paljussa, kylmässä ilmassa(maaliskuun alussa) ja noin klo 02 aikaan yöllä, kun uskomaton määrä epätietoisuutta ja stressitiloja muuttui kuin salaman iskusta hyökyaallon lailla vyöryvään zen-tilaan ja itsevarmuuteen reissun onnistumisen suhteen. Päätös oli jälleen tehty.

Erilaiseksi tulevan reissun teki omalta osaltani varustepäivitys, sukset vaihtuivat ELAN:in 80-luvun kilpatelemark tyylisistä tälle vuosituhannelle Åsnes Amundsen 210cm mallisiin, siteiksi Rottefellan 75mm sekä monoina jo kevään hangille hyväksi todetut Alico Skate monot.

Vaelluksen aikataulu sekä suunnitelmat pitivät lähes poikkeuksetta, pl. kahden jäsenen puuttuvia lomapäiviä, sekä pientä aikataulullista pomppua lukuunottamatta. Liikkeelle päästiin. Tosin noin viikkoa ennen vaellusta suunnitelma muuttui kahden auton reissuksi yhden sijaan, mutta palataanpas itse reissuun 😀

1. Päivä / Pe 14.04.2017 

Onnekkaiden tähtien alla reissuun oli ”sattumalta” osunut pääsiäisviikonloppu ja saimme erään saunaillan aikana kirkkaan ajatuksen lähteä jo pe aamusta reissuun, alkoi matkan itselle henkisesti rankin osuus,…

Aloitimme vaelluksen hanuria sekä mieltä puuduttavalla matkalla läpi vaihtelevakelisen Suomineidon kohti Skoganvarrea. Pakollinen kauppareissu tuotettiin Ivalossa, joten perillä tiedossa oli lepoa. Vaellusta ennen Jäsen T oli varannut meille jo mökin valmiiksi ja suunnitelma oli selvä, lähtö pe 05:00 etelästä ja ajetaan perille saun… lataamaan akkuja seuraavan aamun lähtöön. Matka sujui ilman kommervenkkejä ja pohjoiseen päästiin väsyneinä, mutta jylhempien maisemien alkaessa loppua kohti pirteämpänä ja perillä tunnelma olikin jo katossa! Perillä noin klo 18:00 Norjan aikaa.

Skoganvarren palvelut olivat omaa luokkaansa, saimme saunavuoron ja ruokailun jälkeen oli aika fiilistellä vielä kerran ennen lauantai aamun lähtöä. Tavarat ahkioissa valmiina odottamassa huomista ja muutaman karh… löylyn jälkeen viimeinen yö sängyssä viikkoon.

n. 1300km

2. Päivä / La 15.04.2017

Skoganvarre – Levnnjasjohka

1 päivä kartta

Keli aurinkoa noin +0C, illasta pilveen

Herätys hyvin nukutun yön jäljiltä. Pakkasta mittari näytti varjossa noin -3C ja aurinko paistoi, hyvä keli hiihtämiselle siis. Lähtö oltiin suunniteltu noin klo 11:00 ja aikamääreessä lähes pysyttiin! Aamun pakolliset toimet suoritettiín, eli Skoganvarren erittäin runsas aamupala(Kuuppa suosittelee!) sekä pilkkivehkeiden desinfiointi/kalastuslupien osto ennen lähtöä.

DSC_3069

Retkikunta intoa täynnä

Autot purettiin jäällä ja otettiin ryhmäkuva ennen lähtöä, jotta osataan katsoa loppureissusta kaikkien palanneen(kyllä sudet meidät sieltä syö!). Mutta itse hiihtoon.

Hiihto saatiin aloittaa Bajit-jävren ylityksellä auringon paisteessa ja järvenpoikki hiihtäessämme saatiin kaikkien yllätykseksi nähdä parin kilometrin päässä asutuksesta AHMA! Hienosti lompsi jään poikki, kunnes katosi metsäiseen rinteeseen reitistä parin kymmenen metrin päähän, hyvä alku reissulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavana vuorossa reipasta nousua noin 70m korkeudessa olevalta Bajitilta tunturiin ja nousu olikin yllättävän pitkä. Hiihtopäivä oli tuoreilla jaloilla vielä suht helppo kaikille, mutta päivän venyessä nousujohteisena pitkäksi ja vesivarojen vähetessä lähes nolliin, tehtiin päätös  jättää vielä noin 3km matkaa Levnnjasjävrelle ja hiihdimme pois reitiltä joen uomaan toiveissa avoimen veden löytyvän, mutta vastassa oli tietenkin jyrkkäreunainen ja seisova vesi jolloin tehtiin päätös alkaa sulattamaan lumia.

20170415_155409

Teltoiksi oli jo aiemmin päätetty ottaa mukaan tunnelit, joten Hilleberg Kaitum 3 GT sekä vastaava Helsport Svea 3 Camp saatiin pystyyn noin 5minuutissa, jonka jälkeen aloimme ruuan laiton sekä iltatoimet ennen seuraavan päivän lyhyttä hiihtoa pilkkimään.

Ensimmäisen päivän hiihto noin 17km / 7:26h vert nousua 400m

3. Päivä / Su 16.04.2017

Levnnjasjohka – Levnnjasjävri

2 päivä kartta

Kevyt vastatuuli, ok näkyvyys ja iltapäivästä kirkasta -4C

Pitkästä aikaa leiriyö, herätys klo 08:00 ja aamutoimiin, aamu sujui hyvin ja heti herättyämme alkoi retkikeitinten tuttu pöhinä, meillä keittimeksi valikoitui Optimus NOVA(silencerilla) itse tehdyllä alumiinisella keitinlaatikolla, toimiva ratkaisu ja aamupalan valmistus käy aamutoimien keskellä sivussa hienosti, makuupussien kuivaus, ahkion pakkaus ja valmistautuminen päivän urakkaan.

Näkyvyys oli illasta heikompi, mutta jo aamupäivästä hyvä. Liikkeelle päästiin noin klo 10:00 ja hyvässä vastatuulessa oli kiva hiihtää noin 1m umpihankea takaisin reitille. Reittiä pitkin hiihtoa noin 3km ja saavuttiin kauniille Levnnjasjävrelle Vuorjin kupeeseen noin klo 11:30, alkoi pilkkileirin pystytys.

P4160013

DSC_3086

DSC_3134

Päivällä olikin sitten aikaa tehdä hienossa kelissä ruuat avonaisesta absidista, kalastus jäi Levnnjasjävrellä yritykseksi, mutta näissä maisemissa se on ainakin itselle toisarvoista 🙂 Illalla olikin aika keitellä rommikaakaot, joiden voimalla saatiin tietenkin toisen makuupussin suojapussi poltettua keittimeen 😀 varautuminen onkin näille reissuille päivän sana ja nokkelasti mukana olikin makuupussin originaali, joskin huonompi pussi.

20170416_122311

Rommivesien keitto naurattaa

Suuronnettomuuksilta vältyttiin ja Neoair AllSeasonin täyttöjen jälkeen kömmittiin Cumulus makuupusseihin rommiunien maille.

Itsellä flunssan oireita

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ilta päättyi kauniiseen auringon laskuun

Hiihto 3,7km vert  +20m -20m

4. Päivä / Ma 17.04.2017 

Levnnjasjävri – Atnesjävri

3 päivä kartta

Aurinkoa, tyyntä noin -2C pakkasta

Jäsenen syntymäpäivä herätys oli omaa luokkaansa, huonot kelit olivat väistyneet kokonaan, teltoissa oli hiihtoa odottava tunnelma(pientä flunssaa itsellä, sekä rommittelun jälkeinen kevyehkö perusefekti) ja kaikki innoissaan hetkestä, jolloin päästään poistumaan reitiltä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ahkio (kasa)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sankari

Levnnjasjävri ylitettiin länteen ja noustiin Vuorji-tunturin vierestä upeaan koskemattomaan lumeen sekä tyyneen tunturiin auringonpaisteessa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

DSC_3171

20170417_131048

Huimaavien sekä koskemattomien tunturien välissä fiilistelyä sekä päivän loppuun erittäin maistuva tasainen lasku Atnesjävrelle, tai ainakin etsimään tasangolta kyseistä järveä, joka on tasaisessa maastossa jäisellä lumenpeittoisella järvellä yllättävän vaikeaa!

P4170048

Illasta poltinten puhinan keskeltä kuului outo ylimääräinen pärinä, joka osoittautui kelkkailevaksi poromieheksi karvahatussaan.

Aikamme etsiessämme yhteistä kieltä Englannin, Ruotsin ja Suomen väliltä, päätettiin laittaa kaikki kasaan ja juttu luisti muutaman minuutin ajan, jonka jälkeen poromies tokaisi ilmeisesti hämärän tulosta ja lähti päristelemään eteenpäin, ilta jatkui rommilla ja kaakaolla pilkkiunille.

DSC_3177

Hiihto 11.3km

5. Päivä / Ti 18.04.2017

Atnesjävri – Gasadatjävri

4 päivä kartta

Aamulla herätessä olo olikin jo erittäin kuumeinen ja flunssainen, mutta muiden kuuppalaisten hyvällä tsempillä (kyllä sudet sut täältä syö) jatkettiin etenemistä ja itselle fyysisesti rankimman repäsyn suorittamista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

DSC_3179

Keli oli tuulinen ja kylmä, toki hiki puski jo ensimmäisten metrien jälkeen ja loppupäivä menikin tuskaisissa tunnelmissa osittain kantamattomassa lumessa ja joenuomia seuraillen, yleinen fiilis porukalla oli aika kypsä, mutta Sisu koiran päättäväisellä etenemisen esimerkillä jatkettiin ja kyllähän sitä edettiinkin. Telttapaikaksi Gasadatjävrellä valikoitui pienen neuvottelutuokion jälkeen kalarikas poukama ja telttojen pystyttämisen sekä J:n telemark esityksen katsottuamme kairattiin reijät ja aloitettiin aktiivinen pilkkiminen,..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ai että, lienee taas makaronia tarjolla

Hiihto 10.9km

Kalasaalis 0

6. Päivä / Ke 19.04.2017

Gasadatjävri – Iesjävri

5 päivä kartta

Aamutoimet olivat hyvinkin normaalit sisältäen runsaan aamupalan sekä pikku makoilun, josta jatkettiin ahkioiden pakkaamisen jälkeen hiihtoa etiäpäin.

Tässä vaiheessa hiihdon alkumetreillä todettiin jäsenen T ehdottama telttapaikka huonoksi vaihtoehdoksi, 300 metriä edempänä olleiden valmiiden kairattujen reikien sekä kalanroippeiden takia, sieltähän olisi virtaavan veden vierestä oikeasti saattanut saada kalaa, mutta edetään.

DSC_3197

Pahin lenssu pikkuisen helpotti ja särkylääkkeiden voimalla alkoi piiiiiitkä hiihto Iesjävren poikki, keli oli noin nollassa ja pilvien mukana tuli myös pientä tihkun/lumipöllyn tynkää.

Huomattavaa oli etäisyyksien sekä maaston muotojen vaikeahko  arviointi ja pitkän hiihtomatkan aikana pään sisällä tapahtuva vaiheilu, että ollaankohan nyt menossa oikeasti oikeaan suuntaan, mutta kompassisuunnalla ja lopulta esiin työntyvillä kelkkareitinmerkeillä tajuttiin olevamme oikealla suunnalla ja jatkoimme määrätietoisesti puskemista eteenpäin lounaat jäällä nauttien.

Perille päästiin Iesjävren lounasnurkkaan ja jätettiin poluille, sekä tyhjälle tuvalle hyvä turvaetäisyys kosteassa plussakelissä.

DSC_3203

Toimiva huussi arvosteltiin käyttäjien mukaan noin 4/5 pisteellä 🙂

Hiihto 13,9km

7. Päivä / To 20.04.2017

Iesjävri – Ragesjohka

6 päivä kartta

Iesjävren kupeesta matka jatkui suhteellisen tasaisessa suopohjaisessa maastossa ja motivaatiota tuovassa vastatuulessa kohti etelää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Legitaukoa viettämässä

Parin tunnin hiihtämisen jälkeen vastaan tuli ilmeisesti Masin? koulusta pari moottorikelkkaa perässään kasa koululaisia matkalla Iesjävrelle pilkille, ilmeiden perusteella oli hauska katsella allekirjoitanutta ryhmää puskemassa vastatuuleen tundralla 🙂

Osan matkaa jatkettua perästä saapui yksinäinen susi Yamahan nelitahdilla ja kyseli ihmeissään ollaanko nähty koululaisryhmää etenemässä johonkin suuntaan. Hetki haastettuamme jälleen SuRuNo kieltä saatiin info eteenpäin ja koulun rehtori lähti etsimään kadonnutta lapsikatrastaan 😀

eteenpäin mentiin ja nautittiin vastaan vaa’assa ropisevasta veden sekä lumen piiskasta, kunnes päätettiin jäädä ”järven” suon päälle toiveena kairattu vesi, mutta hiekkasekoitusta ei tohtinut juoda oikein kukaan porukasta.

Hiihto 16.1km

8. Päivä / Pe 21.04.2017

Ragesjohka – Riimmajävri

7 päivä kartta

Eteenpäin mennään sano mummo lumihangessa ja niin muuten sanoi kuuppakin, halu korkealle pakkasen puoleiseen tunturiin oli suurehko ja päätettiin seurata kelkkareittiä etelään, kunnes napataan oletettavan risteyksen kohdalta länteen kunnes vesileikit on ohitse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvällä reippaalla hengellä ja uskomattomalla auringontäyeisellä kelillä painettiin kuin uroshirvet ylöspäin välittämättä yhden jäsenen jo ennalta arvatuista heikoista kantapäistä, nousu kun on kiinni päästä, ei kantapäästä 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunta kohti Masia

Päivän edetessä ja nousun jatkuessa keli sekä omituisia höpöttävät kelkkailevat poromiehet menivät pilveen, välillä vesien täyttö ja lounaiden nauttiminen josta matka jatkui Riimmajävrelle pilkille, fiilis sekä motivaatio oli erittäin korkealla parin päivän surkeiden vesikelien jälkeen ja päästiin nauttimaan pakkaskeleistä sekä pakkaslumesta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Iltapäivän aktiviteetit olivat jo vakioksi tulleet

  1. Telttojen pystytys
  2. Vesireiän poraus
  3. huussin rakentaminen
  4. pilkkireikien kairaaminen
  5. ruuan valmistus(ulkotiloissa ja uskomattomissa maisemissa)
  6. kaakaon sekä rommin lämmittely ja nauttiminen

Aloitettiin tarkastella reissun loppurutistusta joka koostui useamman tunnin alaspäin suuntautuvasta hiihdosta ja nauraen nautimme lisää rommia!

Hiihto 16.7km

9. Päivä / La 22.04.2017

Riimmajävri – Masi

8 päivä kartta

”Viimeinen rutistus”

Noustiin kevyehkö nousu Riimmajävreltä länteen ja huomattiin reitin tosiaan laskevan mukavan loivasti alaspäin. Viimeisen päivän fiilistely ja hymyt on aina vaivan arvoista 🙂

Tylsähkön laskupäivä oli helppoa hiihtoa tasaiseen alamäkeen, mutta ainakin itse nuolaisin ennenkuin tipahtaa, 90% päivän matkasta menikin vihellellen ja saunakyytiä kuvitellen,…

”10%”

Reissun viimeinen kilometri alkoi avautua itselle kun lähdin ”vetämään latua” jyrkkään serpenttiinimäiseen alamäkeen, lasku oli todella vauhdikas ja ensimmäisen kurvin kaatumisen jälkeen päätettiin ammattilaskijoiden mennä edeltä.

Muutaman kaatuilemisen ja krampanneen lihaksen jälkeen oltiin jo puolessa välissä ja noin tunnin laskun jälkeen saavuttiinkin määränpäähän Masin sillan maastoon, jossa sukset tällä reissulla irtautuivat viimeisen kerran.

Hiihto 8,15km

Yleiset fiilikset reissulta olivat hyvät ja huomattiin taas, että kyllä me vaan pärjätään vaikka mitä tuotaisiin eteen. Lähtö kyseisiin maastoihin oli erittäin hyvä valinta ja overall fiilikset vaelluksen osalta mahtavat.

Omalta osaltani voin sanoa flunssan ja kuumeen kiusanneen, mutta onneksi olo parani hiihtäessä ja pystyin nauttia tästäkin ainutlaatuisesta reissusta upeissa maastoissa, lähtöpäivä olisi saanut olla hieman aikaisemmin, jolloin pakkasen syleily olisi pitänyt kamppeet kuivempana ja hien ihonalla, mutta hyvä se oli näinkin eikä kaikki aina pidäkkään olla juuri kuten helppoa olisi.

Uusilla hiihtokamppeilla eteneminen oli erittäin vaivatonta ja suosittelen panostamaan välineisiin, jotta upeista, ainutlaatuisista näkymistä sekä luonnosta pääsee todenteolla nauttimaan estoitta!

Suuren varjostuksen vaelluksen loppuun aiheutti  Kuupan kunniajäsenen huonontunut kunto ja yleinen fiilistaso olikin erittäin odottava ja huolestunut.

Kaikkensa antaneena ja lämpimästi muistellen R.I.P Sisu

 

Mainokset

Åsnes Ingstad kantit irtipoikki

Tuli reilu 5 vuotta vanhojen suksien tie päätyynsä. Hyvät sukset ovat olleet kieltämättä mutta kestävyys ei vastannut odotuksia. Huomasin normaalin järvenjäällä hiihdetyn lenkin jälkeen että kummastakin suksesta törrötti katkennut teräskantti.

IMG_0663

IMG_0662

Tarkemmassa tutkinnassa huomasin myös että toisen suksen kantti oli katkennut kahdesta kohtaa muualtakin.

IMG_0659

IMG_0660

IMG_0661

Mielestäni täysin selvä materiaalivirhe suksien kanteissa. Lähetin kuvat myös Åsnessille. Vastasivat että heillä on ollut ongelmia aiempien vuosien erien kanssa mutta koska 5v takuu on mennyt umpeen ja mitään ei korvata. Asia on heidän mukaansa uudemmissa suksissa korjattu….

Käsivarsi 04/2015

Reissuraportti kevään 2015  vaellukselta käsivarresta

Kuupan perinteinen hiihtovaellus hiihdettiin tänä vuonna taas Käsivarren yliperällä. Kaikkien harmiksi yksi jäsen joutui jättämään reissun väliin sairauden vuoksi. Nyt vahvuuteen kuuluivat Jukka, Tapio, Ville ja Sisu-koira. Kuupan luottokuski Mikko taas hoiti porukan kuskailut. Alunperin oli tarkoitus ottaa majoitteeksi Helsportin kota sekä varalle tunneliteltta. Porukan kutistuttua päätettiin kuitenkin lähteä matkaan kahden tunneliteltan taktiikalla. Matkalle lähdettiin Etelä-Suomesta perjantaina iltapäivällä ja yövyttiin hotellissa Haukiputaalla. Hotellihuone sijaitsi tietysti yökerhon yläkerrassa ja basson jytkytystä piisasi aamu neljään asti. Onneksi mukana oli korvatulpat.

1.päivä/La 18.4.2015

Matka alkaa Galggojärven parkkipaikalta illansuussa. Keli on Kilpisjärven korkeudessa selkeästi plussalla. Katsotaan vielä viimehetken säätiedotukset ennen hiihtoon lähtöä. Yr.No ennustelee ensiyöksi reilua 20 m/s länsituulta. Mikko lähtee ajelemaan Saariselän mökkiä kohden. Noustaan Didnujärven suuntaan pari kilometriä ja etsitään teltoille suojainen paikka moreenikumpujen takaa. Vesipaikkakin löytyi sopivasti vierestä. Kuunnellaan Optimuksen suhinaa ja nautitaan reissun kunniaksi muutamat oluet. Kylläpä se kotipaikkakunnan olut maistuukin hyvältä täällä tunturissa. Illalla/yöllä tuuli yltyy ennusteeen mukaisesti. Taas on korvatulpille hyvää käyttöä.

2.päivä/Su 19.4.2015

Aamulla ilma on kirkastunut ja pakkasta muutama aste. Tuuli on navakkaa ja irtolumi pöllyää joka paikkaan. Aamupalat ääntä kohden ja matka jatkuu kohti Didnujärveä. Tuuli yltyy ja päätetään edetä Lossujärven autiotuvalle lounaalle. Lossujärven jäällä tuuli on puuskissa sen verta kovaa, että hiihtäjä meinaa kaatua puuskan osuessa. Alkuperäinen suunnitelma oli nousta Govdosgaisin länsipuoliselle ylängölle. Tuulen voimistuessa unohdamme tämän vaihtoehdon. Keitellään tuvalla Tapion palvilihahernekeittoa. Lounaan jälkeen jatketaan Urttasvankkaa pitkin. Matka käy joutuisasti alamäkeen ja myötätuuleen. Riimmnajärven jäällä myrsky yltyy niin kovaksi ettei koiranahkio enää pysy pystyssä ja matkanteko käy hankalaksi. Päätetään laittaa teltat pystyyn Luohto- ja Riimmnajärven väliin rantatörmälle. Varmistetaan, että paikalla on riittävästi lunta teltan ankkurointiin. Ensiksi laitetaan Hilleberg pystyyn. Pystytys onnistuu suhteelisen hyvin pienen sähläyksen auttamana. Kun Hilleberg on pystyssä ja rommivedet lämpiämässä Ville ja Jukka aloittavat toisen teltan pystytyksen. Teltan pystyksessä voimakas tuulen puuska rikkoo yhden telttakaaren. Jukka korjaa katkenneen kaaren holkilla ja teltta saadaan pystyyn. Paistellaan vielä päivälliseksi entrecôte pihvit. Yöllä myrsky paukuttaa telttaa niin kovaa, että välillä pitää tarkistaa onko ne korvatulpat vielä päässä vai ei. Jälkikäteen soittelin Ilmatieteenlaitokselta tuulitiedot tuolle päivälle. Saanan tuulimittari oli näyttänyt keskituuleksi 31 m/s ja puuskissa 38 m/s. Aikamoista!

DSC_2258 DSC_2259 DSC_2282 DSC_228820150419_202106 20150419_202103

3.päivä/Ma 20.4.2015

Aamulla tuuli on jo tyyntynyt. Ilma on hieman plussalla ja keli on puolipilvinen. Hiihdellään Bihchosjunnin rinnettä sivuten Pitsusjärvelle. Pitsusjärven tuvalla pidetään lounastauko. Autiotuvalta on päässyt kaasu loppumaan, mutta onneksi varaustuvan asukkaat tarjoavat meille veden lämmitys mahdollisuutta. Lounaan ja kuulumisten vaihtelun jälkeen jatkamme matkaa kohti Somasjärveä. Ritnijärvelle noustua tuuli on taas yltynyt navakaksi. Onneksi tuuli puhaltaa takavasemmalta. Somasjärvelle päästyämme pystytämme leirin Somasjärven etelärantaan moreeniharjujen taakse.DSC_2311 DSC_2295 DSC_2308

4.päivä/Ti 21.4.2015

Aamupalat napaan ja koettamaan pilkkionnea. Keli on plussalla ja puolipilvistä. Mennään noin sadan metrin päähän leiristä valmiille pilkkirei’ille pilkkimään. Ei mene kuin muutama minuutti kun ensimmäiset pikkuraudut ovat jääällä. Varmaan puolen tunnin kuluttua aloituksesta, siiman päässä tuntuu jo rankempi nykäisy. Pienen väsytyksen jälkeen jäälle pötkähtää noin kilon rautu. Kevyet tuuletukset ja pilkki takaisin reikään. Parin minuutin päästä jäälle nousee hieman edellistä pienempi rautu. Lopetellaan pilkkiminen tähän, koska enempää kalaa emme tarvitse. Paljon koiravaljakoita liikkuu alueella. Haukuntaa kuuluu joka suunnasta ja Somasjärven yli  pyyhältää viiden valjakon letka. Ilta menee rommia maistellen ja korttia pelaten.DSC_2318 DSC_2322 DSC_2343

5.päivä/Ke 22.4.2015

Aamulla nukutaan hieman pitempään. Aurinko paistaa ja ilma on selvästi pakastunut.
Keitellään hernekeitot valmiiksi termareihin ja lähdetään hiihtämään kohti Pitsusta. Kobmajoen tuvalla tavataan koiravaljakkokuskeja. He tarjoavat meille pastaa. Jutellaan hetki ja jatkamme matkaa. Ritnin nousussa painaa eiliset rommit. Hiihdämme ritnin harjanteen yli ja jatkamme kalottireitin yli Pitsusjärven länsipäätyyn. Laitamme leirin pystyyn. Vesireiän kairaamisessa kairaus menee liian matalaan ja terä tylsyy pohjakosketuksessa. Onneksi on varaterä mukana. Seuraavaan reikään otetaan sitten jo enemmän varmuutta ja  kairataan keskemmältä järveä.DSC_2360 DSC_2363

6.päivä/To 23.4.2015

Herätessä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Ilma on taas reilusti pakkasen puolella. Lähdetään hiihtämään Marfejohkaa ylöspäin. Hanki on jäinen, joten pyrimme välttämään jyrkkiä sivurinteitä. Joen pohjaa on hyvä hiihdellä. Muutama putous täytyy kiertää rinteen puolelta. Pidetään lounastauko. Lounaan jälkeen jatkamme nousua. Ylempänä hieman arvotaan reittiä. Päätämme hiihttää 998 järven kautta 1025 järvelle.  1025 järvelle päästyämme laitamme leirin pystyyn.DSC_2364 DSC_2366 DSC_2367 DSC_2368 DSC_2378

7.päivä/Pe 24.4.2015

Aamulla aurinko paistaa ja pakkasta 13 astetta. Syödään kunnon pekoniaamupalat. Käydään Villen kanssa hiihtelemässä lähihuipuilla. Soitellaan Mikolle ja sovitaan huominen noutopaikka, joka on sama mistä lähdettiinkin. Lasketellaan takaisin 1025 järvelle. Keli menee pilveen. Pilkitään jonkin aikaa. Pikkurautuja vain nousee. Loppupäivä lorvaillaan ja pelataan korttia.DSC_2384 DSC_2388 DSC_2405

8.päivä/la 25.4.2014

Aikainen aamuherätys. Aamupalan jälkeen laitetaan kamat kasaan ja lähdetään seuraamaan poroaitaa Norjan rajalle. Ylhäällä kelkanjälki jatkaa sinne mihin kompassikin näyttää. Seuraillaan jälkeä, kunnes Norjan vuoristo avautuu eteemme. Upeat maisemat. Lasketaan Didnujärvelle. Järven vastarannalla tököttää tutun näköinen kota. Hetki jo mietitään olisiko sairauden vuoksi pois jäänyt Janne siellä odottamassa. Eihän se Janne ollut vaan ilmeisesti joku norjalainen porukka. Matkalla Didnulta autolle tavataan eräopaskurssilaisia Muoniosta. Turistaan hetki ja lasketaan viimeiset mäet ennen Galggojärveä. Mikko noutaa meidät parkkipaikalta ja menemme Kilpisjärvelle syömään.

Hieno reissu taas takana. Uuttakin tuli taas opittua. Kotimatkallla yövyttiin Oloksella. Ei muuta kuin seuraavaa reissua suunnittelemaan.
-Tapio

Kota Helsport Varanger

Helsport Varanger 8-10

Hommattiin Kuupan porukalle vuonna 2013 tällainen kota-mallinen majoite. Tarkemmat speksit löytyy valmistajan sivuilta  .Kyseessä on Norjalais-valmisteinen keskisalolla varustettu 8-kulmainen kota, joka on tarkoitettu 8-10 hengelle.  Ulkoteltta on valmistettu jykevästä vettä pitävästä ripstop kankaasta, siitä löytyy lumiliepeet sekä huppu mitä pystyy operoimaan teltan sisältä narujen avulla. Ulkoteltan liepeestä löytyy 16 kpl kiristettäviä kiinnityslenkkejä jolla kota ankkuroidaan maahan. Myrskynaruja löytyy jokaisesta nurkasta 3 kpl eli yhteensä 24 kpl. Myrskynarut saa kätevästi käärittyä kuljetusta varten niille varattuihin paikkoihin kumilenkkien avulla. Tosin ylimmät narut ovat aika korkealla joten niiden kieputtaminen onnistuu parhaiten kun teltta on kasassa. Teltassa on yksi hyttysverkollinen ovi. Vetoketjut ovat tukevaa tekoa. Tuuletusaukkoja löytyy 2 kpl sivuilta ja yksi kodan katosta. Myös näissä on hyttysverkot. Sisäteltta on lisävaruste ja myydään erikseen. Telttaan on saatavilla myös erillinen lattia. Me päädyimme teettämään kiinteän pohjan sisätelttaan. Ratkaisu on osoittautunut varsin hyväksi ja oli myös halvempi kuin Helsportin oma erillinen lattia. Sekä sisä- että ulkoteltta ovat palokäsiteltyjä. Talvella kota on pystytetty ja ankkuroitu tampatulle hangelle suksien ja sauvojen avulla. Lisäksi myrskynarut on vielä kiinnitetty lumikiiloilla.DSC_0907_099

DSC_1005_177

???????????????????????????????

Teltan vakiovarustukseen kuului myös kuivatusteline joka kiinnitetään kodan kattoon keskisalon ympärille. Olemme käyttäneet kotaa sekä kesä että talvivaelluksilla. Kota on osoittautunut tukevaksi majoitteeksi myös talvisessa avotunturissa. Tosin pystytys on tuulessa haastavaa tämän takia avotunturissa olemme pitäneet varmuuden varalta tunnelitelttaa mukana. Kodan etuina on seisoma korkeus ja tilavuus. Talvella kodassa nukkuu suht mukavasti 4 henkilöä ja koira. Kesällä mahtuu muutama vielä lisää.

DSC_0858_062

Teltan lämmitykseen olemme käyttäneet Optimuksen tuplakeitintä. Ongelmana kodan lämmittämisessä on se, että lämmin ilma nousee korkeassa majoitteessa katon rajaan, joten lämmitysenergiaa kuluu reilusti. Tuplakeittimen teho riittää kuitenkin myös kovilla pakkasilla. Myös -40 pakkasessa kota lämpenee jotenkuten paitsi lattian rajasta. Nyt on suunnitteilla laskettava sisäkatto sisätelttaan. Keitin sammutetaan aina nukkumisen ajaksi.

-Tapio

Yö tunturissa ja teltan pystytystä tuulessa

Osa Kuupan porukasta suoritti alkukevään kunniaksi pikapiston tunturiin, tarkoituksenaan testailla välineitä ja fiilistellä yö teltassa. Lähtö suoritettiin torstaina 5.2, mukana yhden yön varustus. Tälle yöretkelle lähtivät Janne, Jukka, Tapsa ja Sisu-koira. Sisun vetämään ahkioon pakattiin kaksi tunneli-telttaa ja keittimet. Henkilökohtaiset varusteet kulkivat rinkoissa, eikä pidempää matkaa ollut tällä kertaa tarkoitus taivaltaa.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matka aloitettiin lumisateessa nousulla tunturiin, tuulen puhaltaessa reilut 10 m/s vastaisesti. Lämpötila kevyet -10 C astetta. Näkyvyys oli heikohko, mutta tämä ei aiheuttanut ongelmia tutussa tunturissa. Rinnettä noustiin ylös kunnes lumipatjan alla oleva koivikko vaihtui paljakkaan ja lumi alkoi kantaa myös Sisun tassujen alla. Vajaan parin tunnin verkkaisen hiihdon jälkeen päätimme jäädä reilun 500 metrin korkeuteen lounastamaan. Tuuli tuntui tässä vaiheessa vain yltyvän, joten teltta oli ainoa vaihtoehto lounaspaikaksi. Telttaa pystyttäessä tehtiin päätös myös jäädä leiriin samaan paikkaan. Lumisade ja tuulen nostattama irtolumi alkoivat häivyttää vähäisenkin näkyvyyden ja lopulta oltiin melkeinpä täydellisessä whiteoutissa. Teltta saatiin tuulesta huolimatta pystyyn melko ripeästi ja kohta olikin Optimus Hiker tulilla ja lounasvedet porisemassa. Lounasruoaksi oli ostettu testiin uusia Blå Bandin retkiruokia. Yleensä tämänkaltaiset expedition-ruoat eivät ole löytäneet tietään Kuuppalaisten sydämiin, mutta nämä todettiin yllättävän maukkaiksi. Kuuppa uskaltaakin antaa suosituksensa Blå Bandin Carbonaralle ja Bologneselle.

Pasta-bolognese

Lounaan ja pannukahvien jälkeen lämpimästä teltasta takaisin ulos myräkkään ja toista telttaa pystyttämään. Jukan Fjällu Akka Endurance 3 ahkiosta esille ja perus tuulisen sään toimenpiteet. Tapsa otti sopivasti pystytyshommat videolle, joten laitettakoon se nyt sitten samalla julkiseen jakoon.

Omaa tuulimittaria meillä ei ollut mukana, mutta Ilmatieteenlaitoksen sivuilta saatiin läheisen tunturin sääaseman tiedot: tuulennopeus 16 m/s ja puuskissa 20 m/s. Hyvää harjoitusta kun myräkkä iskee seuraavan kerran pidemmällä reissulla. Kovassa tuulessa ei parane paljon sählätä, teltta kyllä ottaa tarvittaessa nopeasti hatkat. Kuten kaikki tietävät, kovalla tuulella pakkasen purevuus myös nousee radikaalisti. Tuohon kun lisätään vielä lumisade niin paljaat näpit jäätyvät nopeasti. Hiihtovaelluksella olen käyttänyt hanskoina seuraavaa yhdistelmää: alle Powerstretch sormikkaat ja päälle huovutetut villalapaset. Tuulisella säällä puen vielä Hestran kuorirukkasen päällimmäiseksi. Kuoripukeutumista siis voi ja kannattaa soveltaa muun vaatetuksen lisäksi myös käsineisiin! Sorminäppäryyttä vaativissa jutuissa (esim. sotkeutuneiden teltan narujen selvittelyssä) sormikkaat antavat lisää aikaa eikä sormet pääse niin helposti jäätymään. Lisäksi kun päällimäiset rukkaset on varustettu rannelenkeillä, niin niiden riisuminen on nopeaa eivätkä ne pääse häviämään tuulen mukana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onnistuneen telttaoperaation jälkeen loppuilta vietettiin teltassa lumen sulattelun, rommikaakaon ja huonojen juttujen äärellä. Tavallinen leiri-ilta siis. Tuulen suunta ja nopeus vaihteli pitkin yötä. Välillä tyyntä ja aivan hiljaista ja välillä taas teltta paukkui kovassa tuulessa. Katkonaisen, mutta raikkaan yön jäljiltä aamu valkeni tyynenä ja kirkkaana. Hienossa säässä nautittiin aamukahvit ja purettiin leiri. Lähdön hetkellä alkoi taas lumisade, joka kestikin sopivasti koko hiihdon ajan. Takaisin autolle hiihdettiin tällä kertaa vajaassa tunnissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikenkaikkiaan mukava pikkuretki, josta oli edes hieman apua kevätvaelluksen odottelusta johtuvaan reissukuumeeseen. Vielä 9 viikkoa ja Kuuppa suuntaa jälleen auton kohti pohjoista.

-Janne

Suksiasiaa, eli näillä varusteilla Kuuppa hiihtää!

Kokemuksia ja turinaa Kuupan suksivalikoimasta

Erinäisten ja erilaisten reissujen myötä on Kuuppalaiset hankkineet ja testanneet erilaisia suksia, siteitä ja monoja monissa erilaisissa olosuhteissa. Alle koottuna kokemuksia näiden varusteiden hyvistä ja huonoista puolista.

Sukset

Elan MBX GS, Åsnes V12, Viper – Vanhanliiton telemark/suurpuikkasukset, useita pareja

Nämä teräskantilliset sukset ovat tehty laskukäyttöön ja toimivat kohtuu hyvin myös talvisilla tunturivaelluksilla. Suksissa ei ole juurikaan jalkavuutta, eikä myöskään voidepesää. Emme ole huomanneet suurempia ongelmia voiteiden pysymisessä vaikka voidepesä puuttuukin. Suksissa ei ole myöskään hiihtosuksista tuttua olasta keskellä pohjaa. Hiihto-ominaisuudet tällaisissä telemark/laskusuksissa ovat kohtuu hyvät. Tosin kelkanjäljellä hiihdettäessä on havaittavissa pientä sivusuuntaista ”muljuntaa”, johtuen ilmeisesti juurikin olaksen puutteesta. Parasta tämän tyylin suksissa on, että kohtuukuntoisia suksia saa käytettynä pilkkahintaan esimerkiksi kirpputoreilta. Miinus-puolena mainittakoon, että vanhat laskusukset saattavat olla painoltaan hieman raskaan puoleiset.

Åsnes Ingstad – tunturisukset (84-62-74 mm), 2 paria

Leveähköt norjalaisen Åsnesin valmistamat Ingstad malli-nimeä kantavat tunturisukset ovat siviiliversio Naton erikoisjoukkojen käyttämästä suksesta (Åsnes Nato Combat).
Ominaisuuksina teräskantit, voidepesä, jalkavuus, olas, löysä kärki sekä Åsnesin skinlock-kiinnitys. Tästä ei kyllä yleissuksi paljoa parane. Pelkkään avotunturi käyttöön varmaankin kapeammat mallit olisivat hieman paremmat. Tällaisia malleja Åsnesilla on mm. Amundsen ja Gamme 54. Ingstad on kevyt hiihtää ja löysän kärjen ansiosta toimii hyvin myös pehmeässä lumessa.

540189_ski-740x510

Åsnesin Skinlock systeemi on todella pätevä. Kyseessä on siis pitoalueen kattavien nousukarvojen (pätkäskinit) kiinnitys systeemi. Näillä saa hyvän pidon kelissä kuin kelissä. Pito riittää jyrkimpiä mäkiä lukuunottamatta hyvin myös ahkion vetämiseen. Itse olen päätynyt sellaiseen systeemiin, että pakkaskeleillä käytän normaaleja pakkaskelin pitovoiteita. Näillä saa yleensä riittävän pidon. Ylämäissä ja suojakelillä käytän sitten näitä pätkäskinejä. Suksien voitelu on helpottunut huomattavasti kun ei tarvitse sotkea suojakelin liistereiden kanssa. Monien hyvien ominaisuuksien vastapainoksi, on suksilla myöskin melko suuri hintalappu. 350-400 euron hintalapulle löytyy kuitenkin paljon vastinetta.

mohair_fell2-740x510

Peltonen Metsä wax – eräsuksi 270 cm, 1 pari

Näistä suksista ei ole vielä kokemuksia kuin yhdeltä kaamosvaellukselta (lisää tulee). Kyseessä ovat 270cm pitkät ja 70mm leveät metsäsukset voideltavalla pohjalla. Siteet asennettiin Vaellusnetissä nimimerkillä abumatic lanseeraaman 455-säännön mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että monon pituussuunnan keskipiste on 45,5% suksen pituudesta kannasta keskelle päin. Esim 270 pitkässä suksessa monon keskikohta tulee 122.9cm päähän kannasta (270cm X 0,455=122.85cm). Suksi toimi hyvin tammikuisessa UKK-puistossa. Kärki on riittävän löysä ja nousee mukavasti hangen pinnalle pehmeässä lumessa. Lisäillään käyttökokemusia ajan mittaan.

Peltonen_Mets

Siteet

Kuuppalaiset ovat päätyneet käyttämään kaikissa suksissa 75mm telemarksidettä. Tämä johtuu varmaan lähinnä allekirjoittaneen telemark-taustasta. Lisäksi kun kaikilla on saman normin mukaiset siteet ja monot, voidaan suksia vaihdella päittäin ja mahdollisen rikkoutumisen osuessa kohdalle on korjaaminenkin helpompaa. Onhan 75mm side yksinkertainen metallista valmistettu tuote verrattuna BC-siteisiin, jotka tuntuvat olevan lähinnä muovia. BC-normin etuna on toki siteiden ja monojen parempi saatavuus. Yhden talven hiihtelin tuntureita BC normilla, mutta se ei oikein toiminut minun mieleeni. 75mm:n normissa miinuksena on siteiden heikko saatavuus, eikä näitä Suomessa kovin monesta liikkeestä löydä.  Tosin monojenkin valikoima suomessa on onneton. 75mm:n sidettä löytyy kahta päätyyppiä, kärkiside(rotanloukku) sekä kannantausside. Kannantaussiteestä ainoa hiihdettävä versio on tällä hetkellä Rottefellan Chili. Muut kannantaussiteet ovat tarkoitettu lähinnä laskukäyttöön, joten ne ovat liian aktiivisia(vastustaa kantapään nousua) normaaliin hiihtoon. Rotanloukuista löytyy useampaakin mallia sekä Voilen että Rottefellan mallistoista.

Voile 3-pin cable

Kyseessä on tukeva rotaloukku varustettuna irrotettavalla kannantauskaapelilla. Kaapelia ei tarvita normaalihiihdossa, mutta se on hyvä lisä vaativilla reissuilla jos monojen pinnikolot sattuisivat pettämään.

voile_cable

Voile HD Mountaineer 3-pin

Sama side kuin yllä mutta ilman kannantauskaapelia. Erittäin hyvä ja tukeva side tunturihiihtokäyttöön.

voile_hd_mountaineer_3-pin_telemark_binding_2_450x450

Rottefella supertelemark

Tukeva rotanloukkuside, kuten yllä mainittu Voilen HD Mountaineerkin.

super_telemark

Rottefella Riva3 (ei valmisteta)

Kevyt, hyvällä hiihdettävyydellä varustettu kaapeliside. Miinuksena siteen vaijeri löystyy ja sitä joutuu kisristämään välillä. Myös vaijerit on kulutustavaraa joten varavaijerit on syytä olla mukana. Valitettavasti näitä ei kuitenkaan enää valmisteta. Olen onnistunut haalimaan yhden parin käytettynä. Varaosia saattaa vielä löytyä jostain liikkeistä.

Monot

Monoja 75mm:n normiin saa järeästä muovimonosta aina kevyeen yksinkertaiseen hiihtomonoon. Alla lueteltuna tunturihiihtoon sopivia monoja, jotka ovat olleet Kuupan retkillä käytössä.

Scarpa T4

Matala kaksisolkinen muovimono. Matalan varren ja löysän pohjan ansiosta tämä mono sopii myös kohtuudella tunturihiihtoon. Mono on tukeva ja sopii hyvin kevyihin laskuhommiin. Hiihdossa kannattaa ylintä solkea pitää auki. Mono on lämmin ja helppo kuivattava leirioloissa erillisen sisäkengän ansiosta. Lesti on suht kapea, joten ainakaan meikäläisen lättäjalkaan ei sopinut oikeen millään.

Alico Double

Järeä nahkainen tuplamono, joka on varustettu yhdellä kiristysremmillä. Sisäkenkä on keinonahkaa jossa ohut muovinen pohja. Sisäkenkää voi hyvin käyttää myös esim. tuvissa. Näissäkin lesti on Italialaisittain kapea, eikä minun jalkaani oikein sopinut. Paikallisen kauppiaan mukaan uusiin suomeen tuotaviin monoihin lestiä olisi levennetty.

Varg Polar

Järeä lämmin tuplamono. Sisäkenkä on huopaa ja siinä on muovinen pohja. Sisäkenkää voi käyttää myös tupakenkänä. Näissä on leveä lesti joten sopivat jopa minun jalkaani. Kestävyydessä on valitettavasti puutteita. Yhdestä parista katkesi molemmat pohjat kolmen talven hiihtojen jälkeen. Hajoamiseen saattaa olla tosin syynä UKK -reissun 40 asteen pakkaset. Onneksi tästä ei kuitenkaan aiheutunut isompaa hämminkiä kairassa, pohjat eivät olleet vielä kerenneet kokonaan ratketa ja vaurio huomattiin vasta 10 kuukautta myöhemmin kotipuolessa. Olen jostain aikaisemminkin lukenut Vibram pohjien katkeamisesta kylmällä kelillä. Kannattaa siis tarkkailla omien monojen pohjia varsinkin kylmillä keleillä.

varg2 varg1

Alico Skate

Kevyehkö ja suht edullinen yksinkertainen nahkamono. Yksinkertainen, eli ilman sisäkenkää oleva mono käy hyvin kevät talven reissuille. Tällaisilla tosin hiihdettiin myös 40-asteen pakkasissa UKK:n kaamosreissulla. Varpaiden lämpimänä pysyminenhän riippuu kuitenkin ihan henkilöstä, joten voin varauksella suositella myös keskitalven käyttöön. Kylmille keleille monoihin voi hankkia pakkassuojat päälle. Alico Skate on hieman parempi hiihdettävä kuin järeät tuplamonot.  Toisaalta monojen kuivaus on haastavaa telttaoloissa.

-Tapio

Käsivarsi 05/2014

Reissuraportti kevään 2014  vaellukselta käsivarresta

Tällä kertaa reissussa on Tapio, Suski ja Sisu-koira vetojuhtana. Tämä on Suskille ensimmäinen talvivaellus. Ajankohta on toukokuun alku. Keravalta lähtö ja matkalla ollaan yötä Oulussa.

1.päivä/To 1.5.2014 matka 4 km

Lähtöpaikkana on Galggojärvi Norjan puolella. Puretaan kamppeet autosta. Päästään illansuussa matkaan suuntana Didnujärvi. Uutta pakkaslunta on sadellut 20 senttiä. Vanha kelkanjälki kuitenkin erottuu hangen alta. Hiihdetään muutama tunti ylämäkeen ja laitetaan leiri pystyyn. Sapuskat naamaariin ja Vapun viettoon. Ollaan varauduttu Vappuun tippaleivillä ja muutamalla oluella. Kyllä kelpaa näissä maisemissa.

DSC_1693

2.päivä/Pe 2.5.2014 matka 12 km

Aamulla aamupalat naamaan ja suksien päälle. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Matka jatkuu kohti Didnujärveä. Kohtalaista nousua, onneksi löytyy tuore kelkanjälki jota on hyvä hiihdellä. Didnujärvellä näkyy muutama telttakunta, ilmeisesti norjalaisia pilkkimiehiä lintukoirineen. Didnujärveltä otetaan suunta koilliseen Skihpajohkaa pitkin. Tarkoitus on nousta Govddosgaisin länsipuoliselle ylängölle. Leiriydytään noin  5 km Didnujärvestä koilliseen Norjan puolelle. Pakkanen kiristyy iltaa myöten. Suskilla on makuupussina Marmot Couloir eli suht tukeva talvipussi. Minulla on kaksi Joutsenen 900 untuvapussia. Lämpöä kyllä riittää, mutta hieman sekoilua kahden pussin kanssa, varsinkin, kun olen suht kova pyörimään unissani. Pakkasta on mittarin mukaan -15.

DSC_1703 DSC_1695 DSC_1698

3.päivä/La 3.5.2014 Matka  4km

Kirpsakka telttaherätys pakkasta -15. Aamutoimien jälkeen otetaan suunta Suomen puolella olevalle 1025.5 metrin korkeudella olevalle järvelle. Ylitetään raja-aita ja lähdetään seurailemaan poroaitaa. Maisemat ova uskomattomat. Aurinko paistaa, mutta aina välillä tulee lumikuuroja, jolloin näkyvyys katoaa aina hetkeksi. Laskeudutaan poroaitaa pitkin järvelle. Lunta pyryttää ja näkyvyys noin 10m. Kun päästään järven rantaan, ilma taas kirkastuu. Pystytetään leiri kahden kummun väliin järven pohjoispäätyyn. Aloitetaan ruoanlaitto. Ruoan jälkeen lähdetään kokeilemaan kalaonnea. Jäätä on taas vähintään riittävästi ja jatkovarsi kairassa on pakollinen. Pikkuista rautua alkaa nousemaan kohtuudella. Kerran joku raskaampi käy nykäisemässä pilkkiä, mutta ei tartu kiinni. Maakotkakin käy päänpäällä toteamassa huonon kalansyönnin. Muutama tunti pilkitään ja sitten aloitetaan illallistoimet. Pääkohde Haltikin jo näkyy leiripaikalle. Taas rommikaakao maistuu. Pakkanen kiristyy yöllä -18 asteeseen. Suht kylmää näin toukokuussa.

DSC_1714 DSC_1722 DSC_1740 DSC_1797 DSC_1753

 

4.päivä/Su 4.5.2014 matka 8 km

Rapsakka telttaherätys. Aamupalan jälkeen lähden täydentämään vesivarantoja järveltä. Matkalla järvelle huomaan ahman jäljet noin 15 metrin päässä teltasta. Oli ilmeiseti käynyt meitä ihmettelemässä. Otetaan suunta koilliseen päämääränä Pitsusjärvi. Hienoa muistella kahden vuoden takaista reissua samoilla seuduilla. Vanha leiripaikkakin löytyy matkalla. Keli on taas upea. Aurinko paistaa ja uutta pakkaslunta on kantavan hangen päällä 15-20 cm. Kyllä se niin on, että umpihanki on vapautta. Laskeudutaan Marfejohkaa pitkin Pitsusjärvelle. Lunta on vielä paljon. Yhdessä jyrkässä rinteessä näkyy lumivyöryn jäljet. Leiri pystytetään Pitsusjärven luoteiskolkkaan riittävän etäälle kalottireitin hälinästä. Matka taittui nopeasti, joten vielä ehditään pilkille. Jäätä on paljon ja lumessa on jäätynyt välikerros, joten reiän saaminen jäähän on työn takana. Saaliiksi saadaan 15 cm mittaisia rautuja. Auringon paahde on armoton. Pakko käydä välillä teltassa lepuuttamassa.

DSC_1804 DSC_1805  DSC_1829 DSC_1831DSC_1813

5.päivä/Ma 5.5.2014 matka 20 Km

Aamupalat napaan. Sää on taas mitä parhain, joten lähdetään valloittamaan Haltia. Otetaan suunta koilliseen ja suunnataan kalottireittiä kohden. Väkeä kalottireitillä on todella vähän. Muutama kelkka ohittaa meidät. Haltin tuvalla näyttää olevan jotain porukkaa. Lähdetään nousemaan kohti Haltin huippua. Tiukka nousu, mutta löytyyhän se huippu vihdoin sieltä. Huipulla syödään eväät ja päivitetään ”pakolliset” somet. Lasketaan alas Haltin tuvalle. Hyvä on laskea, kun 10 cm  pehmeää pakkaslunta kantavan hangen päällä. Suskikin pääsee kunnialla alas. Täytetään vesipullot tuvan vesipaikalla. Lunta on niin paljon, että hyvin voisi hiihtää suoraan tuvan yli. Palataan loivaa alamäkeä Pitsusjärvelle. Ei muuta kuin illallisen tekoon. Kevätaurinko lämmittää jo kunnolla. Kiva on loikoilla täydellä mahalla teltan edustalla.
Pakkanen kiristyy taas iltaa myöten. Kuunnellaan Optimuksen pöhinää ja maistellaan rommikaakaota.

DSC_1843 DSC_1872 DSC_1860 DSC_1852

6.päivä/Ti 6.5.2014 12km

Nukutaan hieman pitempään. Aamupalan jälkeen keitellään hernekeitot termariin muhimaan. Lähdetään etelään päin tarkoituksena hiihtää Luohto ja Riimmajärvien kautta Lossujärven suuntaan. Muutamia vaeltajia ahkioineen näkyy kalottireitillä. Syödään lounaaksi hernekeittoa ennen Luohtojärvelle laskua. Ohitetaan Urttashotelli. Laitetaan leiri pystyyn Urtasjärven pohjoispäähän. Vastarannalla on kalamiesten tukikohtana sissiteltta. Käydään yöpuulle. Yöllä herään siihen kun jokin kaapii maata teltan ulkopuolella. Raotan teltan ovea ja porohan se siinä toljotaa tyhjällä katsellaan ja vessapaperi roikkuu suupielestä. Mieleenpainuva näky.

DSC_1873 DSC_1875

 

7.päivä/Ke 7.5.2014 matka 18km

Aikainen aamuherätys. Aamupalan jälkeen matka jatkuu kohto Lossujärveä. Lunta pyryttää. Syödään eväät Lossujärven tuvalla. Jatketaan matkaa ja täytetään vesipullot Lossujärvestä. Aurinko alkoi taas paistamaan. Matka Galggojärvelle sujuu varsin verkkaisesti. Suskillekin alkaa laskeminen maistumaan. Saavutaan hyvissä ajoin autolle. Pakataan kamppeet autoon ja lähdetään ajelemaan kohti Saariselkää ja Villemi-mökkiä. Vielä on muutama päivä aikaa palautua Saariselän maisemissa ennen kotiinpaluuta.

DSC_1894 DSC_1896 DSC_1898 DSC_1883 DSC_1885
Taas hieno reissu takana. Toukokuun alku osottautui varsin hyväksi ajankohdaksi kevätvaellukselle. Porukkaa oli liikenteessä huomattavasti vähemmän kuin huhtikuun puolessa välissä. Lisäksi kannattaa huomioda, että Ilmatieteenlaitoksen säätiedotteet eivät päde yliperälle. Tuolla ylhäällä on varsin oma ilmastonsa. Nytkin siellä oli vielä täysi talvi menossa. Yr.no:n tiedotukset pitivät aika hyvin paikkansa.

-Tapio

KÄSIVARSI / KEVÄT 2012

 Reissuraportti kevään 2012 vaellukselta käsivarresta

Kesällä 2011 ehdotin Jukalle että järkättäisiin talvivaellus tulevana talvena. Jukka otti heti kopin ajatuksesta. Myöhemmin porukkaan ilmottautui pari muutakin hurjapäätä.
Sitten aloitettiin ankara sunnittelu. Vaellusalueeksi valitiin käsivarsi huhtikuussa ja tavoitteeksi Haltin huiputus. Sitten alkoikin varusteiden haaliminen. Lähes kaikki piti hommata telttaa, ahkiota ja suksia myöten. Onneksi löysin Lahdesta kasan uusia mutta vanhoja tellusuksia lähes pilkkahintaan. Ei muuta kuin Nissanin nokka kohti Lahtea ja sukset kyytiin. Nyt oli pojjiilla sukset. Samalla tarttui mukaan nousukarvoja yms. aiheeseen liittyvää sälää. Osa porukasta ei ollut hiihtänyt sitten peruskoulun pakkohiihdon ja pieniä traumoja murtomaahiihdosta oli havaittavissa.
Oli siinä hieman ihmettelemistä kun yhtäkkiä oli kädessä telemarksuksia, nousukarvoja ja 75mm telemarksiteitä.  Talven myötä saatiin pikkuhiljaa kaikki varusteet kasaan. Pienimuotoinen kenraaliharjoitus pidettiin ennen reissua Päijänteen jäällä, jossa harjoiteltiin talvitelttailua yhden yön verran.
Tarkempi ajankohta vaellukselle varmistui viikoksi 16. Mukaan lähti 4 kaverusta ja koira. Kaikille tämä oli ensimmäinen talvivaellus. Majoitteena meillä olivat tunnelitelttat 2kpl. Suksina käytimme vanhoja telemark suksia. Ahkioina oli Pikkuhitti suksenpohjamuovilla varustettuna,  Fjellpulken sekä Ruotsin armeijan ahkio, jota koira veti.

Aloitimme reittimme Norjan puolelta Galggojärveltä, josta lähdettiin nousemaan kohti Lossujärveä.

 

IMG_3214_01

 

 

1.päivä/La 14.4.2012

Rankan ajomatkan jälkeen käytiin Kilpishotellilla aamupalalla. Hiihtokamppeet heitettiin kylällä niskaan.
Matkaan lähdettiin Norjan puolelta Galggojärveltä, josta lähdettiin nousemaan kohti Lossujärveä.Aurinko paistoi kokopäivän täydeltä taivaalta ja pakkasta muutama aste. Ensimmäinen leiripaikka oli muutama kilometri ennen Didnujärveä. Sapuskat naamariin ja torkkuja ottamaan, tosin torkut venähtivät aamuun asti.

IMG_2069IMG_3207

 

2.päivä/Su 15.4.2012

Aamulla matka jatkui kohti Lossujärveä. Fjelpulkkenin välyksellinen vetosysteemi todettiin täysin sudeksi. Lounas syötiin Lossujärven tuvan pihapiirissä. Komiat oli näkymät Lossujärven huussista. Tavattiin tuvalla tamperelainen vaellusporukka. Olivat tulleet samaa reittiä meidän kanssa.Keskustelimme varusteista ja he antoivat meille muutaman kallisarvoisen vinkin reittivaihtoehdoista.
Eräs kokeneempi vaeltaja tokaisi ”nousukarvat on toiseksi paras keksintö heti rommin jälkeen” Tämä on jälkikäteen todettu todeksi.
Tästä jatkettiin loivaa laskua Riinmajärvelle. Laitettiin leiri pystyyn ja ruoan laittoon. Aurinko paistoi kokopäivän ja oli pikkupakkasta. Yöllä -25.

IMG_2096 IMG_2098 IMG_2105

3.päivä/Ma 16.4.2012

Aamulla herättiin kirpeään pakkaseen. Jukalla oli pieniä rakkoja jalassa. Jukka ja Antton lähtivät Pitsuskönkään kautta Pitsusjärvelle. Me päätimme jäädä Villen kanssa Riimmajärvelle pilkille.Saaliiksi saatiin muutama rautu. Parin tunnin pilkinnän jälkeen otettiin suunta Bihcosjunnin rinteen kautta Pitsujärven tuvalle. Bihcosjunnin laskussa Ville pannutti ja Fjelpullkenin aisat katkesivat. Pystytettiin toinen teltta autiotuvan takapihalle. Osa porukasta yöpyi tuvassa. Illalla juhlistettiin rommikaakaoilla teltassa.  Aurinko paistoi kokopäivän ja pikkupakkaset jatkui. Yöllä -25.

IMG_2109 IMG_2112

Siellä jossain

Siellä jossain

IMG_3333

 

4.päivä/Ti 17.4.2012

Ville ja Jukka jäivät parantelemaan tuvalle kantapäitä ja korjailemaan ahkion aisoja. Anttonin kanssa lähdettiin huiputtamaan Haltia. Keli oli huipulla upea. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja jopa huipulla oli täysin tyyntä. Illalla muutama ”rajasissi” tuli pyytämään apuja korkanneeseen X-trace siteen ruuviin. Meillä oli mukana extra sideruuveja sekä epoxia mutta kuuppalaiset olivat ansioituneesti ruutanneet koko tuubin epoxia Fjellun rikkoutuneisiin aisoihin 😉 Joten meiltä ei apuja löytynyt. Kyllähän rajasissit ilman siteitäkin hiihtelee 🙂

 

5.päivä/Ke 18.4.2012

Aamupäivä vietettiin Pitsusjärvellä ja lounaan jälkeen lähdetiin nousemaan Marfejohkaa pitkin tunturiin. Nousu oli suht rankka, pehmeää lunta oli n.20 cm,  mutta hienot maisemat lisäsivät motivaatiota. Illalla pystytettiin leiri Govddosgaisista luoteeseen rajan tuntumassa olevalle järvelle (korkeus998,5). Taas oli hieno päivä. Aamulla hieman puolipilvistä, loppupäivän aurinko paistoi ja pakkasta muutama aste.

IMG_3464 IMG_3463

6.päivä/To 18.4.2012

Välipäivä vietettiin pilkkien ja rommia maistellen. Saaliiksi saatiin yksi ihan ok kokoinen rautu. Päivällä allekirjoittaneelle meinasi sattua hassusti keittimen kanssa. Esilämmitys jäi hieman vajaaksi ja sen seurauksena komeat liekit keittimessä. Palava keitin saatiin pienellä rähellyksellä teltasta ulos. Ei muuta vahinkoa kuin koiralta kärähti muutama kuonokarva. Ilma oli hieman puolipilvinen.

 

IMG_3490IMG_3480IMG_3502IMG_3507
7.Päivä Pe 19.4.2012

Lounaan jälkeen lähdettiin hiihtämään kohti Didnujärveä. Ensin oli hieman nousua ja sitten pitkä lasku Didnujärvelle. Keli oli taas upea. Viimeinen yö vietettiin Didnujärvellä.

 

IMG_3532IMG_3546 IMG_3548IMG_3587

 

8.Päivä La 20.4.2012

Viimeinen lasku kohti autoa. Fjellun aisat poikkeavat taas alamäessä. Päästiin autolle. Sitten mentiin Kilpishotellille syömään ja saunomaan.

Hieno reissu. Kelit olivat koko viikon aivan upeat.Pikkupakkasta ja auringon paistetta. Öisin lämpötila putosi parhaillaan -25. Aurinkorasva ei kuulunut meidän varustukseen, joten tuloksena oli palaneita naamoja.
-Tapio

KOILLISKAIRA (UKK) / KESKITALVI 2014

Reissuraportti keskitalven 2014 kaa(m)osvaellukselta UKK-puistosta

8 päivää, ~100 km, kylmää ja pimeää.

Reitti halki UKK-puiston.

Reitti halki UKK-puiston.

Heti Rasttigaisan reissun jälkeen alkoi kova suunnittelu seuraavan talven vaellusta varten. Kaamoksen kokeminen vaelluksen merkeissä oli ollut puheissa aikasemminkin, mutta nyt syksyn saunaillassa ajatus kaamosvaelluksesta lyötiin lukkoon. Oli aika kaivaa kartat esille, sillä tällä kertaa reissua ei tarvitsisi odottaa kevääseen saakka. Ajankohdaksi valittiin tammikuun puoliväli, jolloin olisi tarjolla täysikuun jeesaamaa valoa lyhyiden päivien vastapainoksi. Alkuperäinen suunnitelma hiihtää Kemihaarasta Kiilopäälle, vaihtui Raja-Jooseppi – Kiilopää reitiksi käytännön järjestelykysymysten vuoksi. Kenelläkään meistä ei ollut aikaisempaa kokemusta kaamosvaeltamisesta. Haasteita tulisi todennäköisesti aiheuttamaan kylmyys, pehmeä upottava lumi, tietämättömyys mahdollisista kelkkareiteistä ja lyhyt valoisa aika päivällä. Vaellusta varten hankittiin Kuupalle Peltosen pitkät eräsukset, jotta kärkimies pystyisi tarvittaessa tekemään uraa takana tuleville. Teltaksi valittiin, kuten Norjankin reissulle, Helsportin kotateltta.

1. Päivä / La 11.1.2014

Kuupan miehet Jannea lukuunottamatta matkustivat perjantai-lauantai välisen yön eteläisesta Suomesta Saariselälle. Janne oli tehnyt Saariselällä jo vajaan viikon verran kenttätutkimusta kaamoslapista. Puoli kuuden maissa aamulla Kuupan auto kaarsi pihaan ja Janne nousi keittelemään kahvit väsyneille teiden ritareille. Etelän harmaus oli vihdoin vaihtunut kaikilla Lapin lumisiin maisemiin. Aamupalalle ajeltiin jälleen kerran Ivalon Kultahippuun, tällä kertaa tosin hytisimme hotellin pihalla pakkasessa jonkin aikaa ennen kuin saimme jonkun aukaisemaan meille oven. Aamupalan jälkeen hankittiin kaupasta viimeiset muonatarpeet ja matka kohti Raja-Joosepin rajanylityspaikkaa jatkui.

Raja-Joosepin rajanylityspaikka: auton mittari näyttää matkalla -37,5 C. Puretaan kamppeet autosta ja muutama rajamies tulee viereiseltä raja-asemalta ihmettelemään touhujamme. Etelän plussakeleihin tottuneilla on hieman ihmettelemistä lämpötilan huidellessa lähellä 40 pakkasastetta. Hetken aikaa koko ajatus hiihtämisestä tuntuu hullulta. Rajan miehet kyselevät reittiä ja toteamme hiihtävämme ensimmäiseksi yöksi Luttojoen sillalle. Kuulemma seudun kylmin paikka löytyy sieltä, maaston sopivasti laskiessa kohti jokea ja Lutonsillan vierestä löytyvää tulentekopaikkaa. Lähdetään hiihtämään ja rajan ukot toivottavat hyvät matkat. ”Kyllä ne sudet meidät sieltä syö”, kuuluu Kuupan vastaus ja porukka lähtee jonossa kohti UKK-puistoa. Kuupan hovikuski Mikko kääntää auton nokan takaisin kohti Saariselkää ja vetäytyy Laanilaan kämpille viikoksi rentoutumaan. Kuupan käyttämää mökkiä voi muuten vuokrata, tiedot löytyy täältä.

Käydään tsekkaamassa reitin varrelta löytyvä Raja-Joosepin kenttä. Matkalla ensimmäiselle leiripaikalle mahtuu vielä totuttuun tapaan ensimmäisen päivän sähläystä kun arvomme reittiä, vaikkei siinä mitään epäselvää olekkaan. Pystytetään kotateltta Luttojoen sillan tulentekopaikan viereen. Pakkanen tuntuu kiristyvän iltaa kohden ja huitelee varmasti jo -40 asteessa. Tehdään ruokaa, pidetään tulia ja rommi maistuu. Vähän ehkä liiankin hyvälle. Tehdään huomio, että noissa pakkasissa 80-volttinen Stroh alkaa jäykistyä. Näemme vielä revontulet ennen nukkumaan menoa. Kaikki nukkuvat yönsä hyvin kovasta pakkasesta huolimatta. Kuupan jäsenten talvivarustuksesta löytyy Cumuluksen, Milletin ja Marmotin järeitä untuvapusseja. Jannella ja Tapsalla on lisäksi peittona toinen makuupussi, jonka mukana raahaaminen ei pakkasen paukkuessa näinkin kovana harmita ollenkaan. Ville ja Jukka nukkuvat yönsä hyvin Cumuluksen Alaska 1100 makuupusseilla. Makuualustana on suurimmalla osalla Thermarestin Neoair All Seasonit.

Matka 5 km

2. Päivä / Su 12.1.2014

Herätys raikkaan yön jäljiltä. Pakkasta on edelleen varmaankin 40 astetta. Digitaalimittari, eikä mikään muukaan elektroniikka, suostu toimimaan näin kylmässä. Aamutoimien jälkeen jatketaan matkaa kohti Anteria. Reitti, joka kesällä toimii pyöräreittinä, kulkee pitkin rajavyöhykkeen reunaa. Kova pakkanen tekee lumesta huonosti luistavaa. Vaikka alla on melko tasaista kelkkauraa, on meno raskasta. Varsinkin uudet somaspulkat luistavat huonosti näin kylmässä. Kahdessa HIT-ahkiossa olevat suksenpohjamuovit antavat parempaa luistoa. Ainoa kenelle meno maistuu on Sisu-koira, jolta riittää vetoapuja myös muille. Matkalla Villen somaspulkasta katkeaa aisa jatkoskohdasta. Onneksi pakettiin kuului vara-aisat joten ei hätiämitiä. Lyhyen, mutta raskaan hiihdon jälkeen leiriydytään Kiertämäpään kupeeseen. Paikalta löytyy pieni puro, josta saamme hieman sulaa vettä. Helpottaa ruokajuttuja kun ei tarvitse sulattaa lunta. Jukalla on tunnottomuutta varpaissa. Iltatoimenpiteiden jälkeen käydään yöpuulle.

Matka 7.5 km

3. Päivä / Ma 13.1.2014

Kirpeä telttaherätys. Optimuksen tuplakeitin lyödään tulille ja ruetaan aamupalan tekoon. Keitellään lounaat valmiiksi termareihin vielä ennen lähtöä. Jukalla on edelleen tunnottomuutta varpaissa. Näkyviä vaurioita ei kuitenkaan ole, joten päätetään jatkaa matkaa. Alkumatkasta saamme hiihtää hetken aikaa ylämäkeen noustessamme Kiertämäpäiden välistä kulkevaa pyöräreittiä. Pysähdytään syömään lounasta Ahmaojan tulipaikalle. Toteamme pakkasen hieman lauhtuneen, kun matkalla olevan huoltotuvan mittari näyttää enää -28 C. Matkan teko on edelleen tahmeaa ja raskasta. Jos ei luista niin ei luista. Villellä reissun alussa olleet flunssan oireet pahenevat. Loppumatkasta hiihdetään jälleen pimeässä otsalamppujen valossa ennenkuin leiriydytään suonlaitaan Hirvaspäänpalon paikkeilla. Tahmea eteneminen, Villen flunssa ja Jukan ongelmat varpaiden kanssa meinaavat hieman lannistaa tunnelmaa. Suunnitellaan jo vaihtoehtoisia reittejä jos ongelmat eivät ala helpottaa ja matkan teko nopeutua. Tällaista vauhtia ei kerettäisi suunnitellussa aikataulussa Kiilopäälle.

Matka 12 km

4. Päivä / Ti 14.1.2014

Taas kirpeähkö telttaherätys. Aamutoimet normaaliin tapaan käyntiin. Kaksi nuorta poromiestä ajaa kelkalla paikalle, kuulemma suen jäljillä. Käyvät merkkaamassa raadot. Turistaan hetki ja lähdetään hiihtämään kohti Anterimukkaa. Villelle on noussut pientä kuumetta. Matkan alkupuolella, ennen Anterin vanhaa raja-asemaa, reitti kulkee poroaitauksen läpi joka on tietysti Sisulle mieleen. Kaksi miestä saa pidätellä koiraa samalla kun mennään alamäkeen läpi aitauksen.

Syödään lounaat vanhan rajavartioaseman tuntumassa. Törmäämme jälleen poromiehiin, tällä kertaa aamuisia poromiehiä vanhempiin. Kyselevät reitistä ja toivottavat hyvää reissua. Matka jatkuu tästä Anterijokea pitkin kohti Anterinmukkaa. Maisemat paranee. Kirkas pakkaspäivä. Tavataan hieman ennen Anterimukkaa lisää ihmisiä. Tällä kertaa rajamiehet kelkkapartiossa. Ihmettelevät Sisua ja ahkiota. Kuulemme, että kelkkaura jatkuu Hammaskurun kautta Luirolle. Iltapäivästä saavutaan Anterinmukan tuvalle, jossa päätetään yöpyä. Laitamme saunan tulille ja rupeamme illallisen tekoon. Paistellaan pippuripihvit, kylläpä maistuu. Saunan jälkeen iltapala + rommitotit. Alun vaikeuksien jälkeen alkaa tuntua jo vähän positiivisemmalta. Villellä on edelleen kuumetta, joten sovitaan, että päätetään jatkosta aamulla. Kyllä uni maittaa tuvan laverilla.

Matka 13 km

???????????????????????????????

Anterimukan kämpällä

5. Päivä / Ke 15.1.2014

Tupaherätys. Aamutoimet käyntiin. Villellä on hieman parempi olo joten päätettiin jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan kohti Hammaskurua. Meno on jo hieman parempaa. Hiihdellään Anterijokea pitkin ja seuraillaan ahman jättämiä jälkiä. Sisulla on anturat verillä, joten laitamme sille tossut jalkaan ja meno jatkuu. Syödään lounasta tulipaikalla.

 ???????????????????????????????

IMG_1784

Joelta jatkuu kelkan ura suoraan Keinopään yli, joka päätetään huiputtaa. Nousu on raskas, mutta ylhäältä avautuu hienot maisemat. Nähdään ensimmäistä kertaa jopa vilaus auringosta. Mietitään nousua viereiselle tunturille, jota pitkin voisi hiihdellä Sokostin huipulle. Ylhäällä olisi varmaan hankikantoakin. Kun olemme laskeneet Keinopäältä alas, päätetään uusi nousu tunturiin kuitenkin unohtaa, mistä nousee keskustelua. Tämän jälkeen jatketaan matkaa pitkin Hammaskurua ja pimeä laskee todella nopeasti. Kuullaan lähestyvää moottorikelkan ääntä ja Janne laittaa kärkimiehenä äkkiä otsalamppuun valoa, ettei jäädä uralla poromiesten yliajamiksi. Poromiehet morjestavat ja jatkavat matkaa vauhdilla meidän tulosuuntaamme. Hammaskurun tuvalla mietitään hiihdon jatkamista kohti Luirojärveä. Kuun valossa pystyisi hiihtämään, mutta emme kolmen vartin etsimisen jälkeenkään löydä tuvalta Luiron suuntaan lähtevää kelkkauraa. Kelkkaura jatkuisi eteenpäin kohti Hammaskotaa, mutta emme uskalla pimeässä lähteä jatkamaan. Riskinä on missata Luirolle johtava reitti. Harmitellaan, ettei tullut rajamiehiltä kysytyksi tarkemmin mitä kautta reitti Luirolle menee. Tuvan vieraskirjastakaan ei löydetä vinkkiä siitä pitäisikö vain jatkaa samaa uraa eteenpäin. Päätämme väsyneinä painua tupaan illallisen tekoon. Kannetaan Hammasjoesta vettä, tehdään ruokaa, kuivaillaan kamppeita ja kuunnellaan tulipesässä rätiseviä puita. Uni tulee jälleen nopeasti silmään. Nukkumaan mennään hyvissä ajoin kahdeksalta, ulkona äkkiä tuleva pimeä tekee olon väsyneeksi vaikka täysikuu loistaakin.

Matka 12 km

??????????????????????????????? ???????????????????????????????

IMG_1789

IMG_1793

IMG_1800

6. Päivä / To 16.1.2014

Tupaherätys. Etsitään aamulla vielä Luirojärven suuntaan lähtevää kelkkauraa, mutta koska tätä ei löydy, päätellään kelkkareitin kiertävän Hammaskodan kautta. Lähdemme hiihtämään kohti lounasta ja Hammaskodan kohdalla reitti kääntyykin kohti Luiroa. Hiihdämme pitkin Kärppäojaa seurailevaa reittiä. Ennen Luirojärveä pysähdytään syömään lounasta. Villen flunssakin on jo hieman helpottanut.
Saavutaan iltapäivällä Luiron hilttonille. Päivä alkaa tässä vaiheessa jo hämärtyä ja samalla mehut loppua. Syödään tuvalla suklaata, jonka voimalla päätetään jatkaa vielä eteenpäin. Hämärä tulee taas nopeasti ja heti Luiron jätettyämme nousemmekin pimeässä Luusuanvaaran rinnettä pitkin kohti Ampuojaa. Ylämäen jälkeen laskeskellaan loivasti Ampuojan ohi johon päätetään jäädä. Laitetaan leiri pystyyn pimeässä Ampupään länsipuolelle. Ei ole vieläkään tottunut pakkaseen, joka iskee armottomasti sormiin, kun sidotaan teltan naruja ilman hanskoja. Sulana virtaavasta joesta saadaan sopivasti vettä ruokapuuhiin. Tänään edettiin ensimmäistä kertää niinkuin pitäisikin. Hieman rommia ja soitot kotipuoleen. Motivatsuunit on ukoilla taas kohdillaan.

Matka 20 km

7. Päivä / Pe 17.1.2014

Telttaherätys. Aamutoimien jälkeen suksen kärjet kohti Suomunruoktua. Ohitetaan alkumatkasta Tuiskuru. On taas kirkas pakkaspäivä. Auringon valoa tuntuu olevan joka päivä entistä enemmän. Tuiskukurun kämpiltä tiukka, muttei kovin pitkä nousu, jonka jälkeen saamme hiihdellä pidemmän pätkän tasaisempaa maastoa. Tämän jälkeen nousemme ylös Vintilätunturille, josta on komeat näkymät kohti auringonlaskussa kylpeviä Nattasia. Harmi, että kamera on jälleen pakkasesta mykkä. Ennen Aitaojaa on edessä vielä jyrkät alamäet, kun laskemme alas Vintilältä. Tyylipisteitä ei jaeta, paitsi Jukalle, joka tulee tiukat käännökset Kuupan kolmimetrisillä Peltosilla. Illansuussa pimeällä saavumme Suomunruoktuun. Laitamme kämpillä ruokaa ja pohdimme matkan jatkamista, se lyhentäisi viimeisen päivän hiihtomatkaa. Mutta kun märät monot on kerran otettu jalasta, ei niitä kahdenkymmenenviiden asteen pakkasella mielellään takaisin jalkaansa laita. Toteamme, että tupa nopeuttaa aamutoimia sen verran, ettei ole enää järkeä lähteä pimeässä jatkamaan. Tuvan vieraskirjassa varoitetaan varastelevasta ketusta, joten nostamme ahkiot seinustalle turvaan. Ilta menee taas huonojen juttujen, takkatulen ja rommikaakaon äärellä. Kuupalla on kova henki tiukkojen hiihtopäivien jälkeen. Aikataulu on alun vaikeuksien jälkeen hiihdetty kiinni. Huomenna olisi edessä viimeinen rypistys Kiilopäälle.

Matka 18 km

???????????????????????????????

Kuuppa hämärähommissa

 

8. Päivä / La 18.1.2014

Tupaherätys. Matka jatkuu kovalla sykkeellä kohti Kiilopäätä. Suomunlatvan kohdilla noustaan ylös Raututuntureille. Tunturilla tuulee kovaa, joten näpit alkavat jäätyä. Kaivetaan ahkiosta nahkarukkasia hanskojen päälle ja taas tuntuu paljon paremmalta. Teemme viime kilometreillä vielä virheellisen reitinvalinnan jonka vuoksi saamme nousta uudestaan Niilanpäälle. Ylämäessä meinaa usko loppua kun jäiset skinit eivät liimaudu suksen pohjiin. Sukset käteen ja upottavaa rinnettä kävellen ylös, ahkiota perässä raahaten. Tapsan keksipalvelu tarjoaa viimeiset keksit Niilanpään huipulla. Hiihdämme Raututuntureita pitkin kohti Kiilopäätä. Tapsa lähtee vielä Sisun kanssa käymään Kiilopään huipulla. Ville, Jukka ja Janne hiihtävät ahkioiden kanssa korkeuskäyrää pitkin Kiilopään rinteen puoliväliin josta lasketellaan alas tunturikeskukseen. Perillä oltiin vielä valoisan aikaan iltapäivästä. Kiilopään tunturikeskuksen lämpömittari näytti -30 C, jonka paikkansa pitävyys piti erikseen kysäistä vastaanotosta. Ei tuntunut niin kylmälle. Ilmeisesti viikko kairassa oli karaistanut Kuupan. Saariselällä nauttittiin pitsat ja kippisteltiin oluet, ai että se vaan maistuu viikon pasta carbonara-kuurin jälkeen aina yhtä hyvälle.

Matka 14 km

——————————-

Matkaa reissun aikana kertyi kokonaisuudessaan noin 100 kilometriä. Vaelluksella kertyi lisäksi paljon kokemusta ja oppia tulevaa varten. Opimme, että -40 C asteen lämpötilat eivät ole ongelma eikä mikään, kunhan varusteet vain ovat kunnossa. Tosin erillisellä huopakengällä varustetut tuplamonot menivät muutamalla henkilöllä hankintalistalle. Lisäksi kylmästä opittiin se, että kovalla pakkasella hanki ei todella luista niin hyvin kuin keväisillä tuntureilla. Suksenpohjamuovista ahkion pohjassa tuntui olevan selkeää apua tässä asiassa. Erittäin kova pakkanen myös kuluttaa kehosta normaalia enemmän energiaa, mikä saattoi vaikuttaa tahmeaan alkuun. Nämä seikat on otettava huomioon päivämatkoja suunniteltaessa. Kaamosvaelluksen ajoittaminen täydenkuun aikaan antaa pelivaraa lyhyen valoisan ajan suhteen. Tämä tietysti edellyttää ettei taivas ole koko viikkoa pilvessä. Kuun valossa pystyy hiihtämään hyvin, mutta silti nopeasti laskeva pimeys tekee olon väsyneeksi. Menimmekin poikkeuksetta aikaisin nukkumaan vaelluksen aikana. Kaamos on kaikessa kauneudessaan hienoa aikaa, mutta tällä reissulla tuli useampaan kertaan äänen todettua ettei tämä ole ihan täyspäisten hommaa. Onneksi tästä selvittiin loppujen lopuksi nauruilla ja matka jatkui.

– Janne

RASTTIGAISA (NO) / KEVÄT 2013

Reissuraportti kevään 2013 vaellukselta Norjan Finnmarkista

6 päivää, ~85 km, vaihtelevaa keväistä tunturisäätä ja todellista erämaata.

Rastigaisakartta

 

1. Päivä / Su – ~14,5 km

Ajomatkan pölyt oli lauantai-iltana huuhdeltu saunalla ja muutamalla oluella. Vaikka tuleva vaellus ja Finnmarkin tuntemattomat tunturit jännittivätkin jo vatsanpohjassa, tuli uni silmään melko nopeasti. Aamulla tehtiin kämpillä vielä viimeiset varuste checkit, puettiin vaelluskamat päälle ja pakattiin ahkiot takaisin peräkärryyn. Päivän ohjelmassa oli ajomatka Saariselältä Utsjoelle ja sieltä Tenon vartta noin 30 kilometriä etelään vaelluksen aloituspisteeseen Levajokisuulle. Ennen aamuyhdeksää lyötiin peräkärry säppiin ja startattiin auto. Ivalosta hankittiin vielä rautupilkkejä ja syötiin hotelli Kultahipussa aamiainen.

???????????????????????????????

Tenoa ylittämässä

Kello kahdentoista jälkeen saavuttiin Tenon tunturitupien pihaan, josta olisi tarkoitus hiihtää Tenon yli Norjan puolelle, ja aloittaa kapuaminen kohti tunturia. Sitä ennen kuitenkin Tenon tunturitupien Otto desinfioi pilkkimme ja möi meille kalastusluvat. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta kun seikkailu oli vihdoin valmis alkamaan. Tenon ylitettyämme lähdimme hiihtämään länteen pitkin Levajoen vartta. Tarkoitus oli ottaa noin kilometrin jälkeen suunta luoteeseen kohti korkeita Rasttigaisan ja Geaidnogaisan tuntureita, mutta kuuppamaiseen tapaan emme tajunneet moottorikelkan jäljen jakaantuvan kahteen suuntaan ja jatkoimme parin kilometrin matkan liian pitkällä pitkin Levajokea. Aikamme hiihdettyä väärään suuntaan, päätimme ottaa lounastauon. Jannen, Villen ja Jukan ruetessa touhuamaan keittimien kanssa, lähti Tapsa Sisun vauhdittamana tekemään tiedustelua siitä, mihin suuntaan jatkaisimme seuraavaksi. Lounaan jälkeen päättelimme yksimielisesti, että täytynee suunnata nöyränä takaisin sinne mistä olimme tulleet. Vajaan parin kilometrin matkan jälkeen löysimme risteyksen, jonka olimme aiemmin ohittaneet. Tässä kohtaa jätimme tasaisen jokivarren taakse ja edessä oli loivaa nousua kohti puurajaa ja tunturien huippuja.

??????????????????????????????? ???????????????????????????????

Kirkkaalta taivaalta paistava aurinko ja tuuleton sää sai nopeasti miehet keventämään varustusta. Hieman kävi Sisua sääliksi, koiran vetäessä joukon raskainta ahkiota ylämäkeen. Lopulta kuitenkin pääsimme puurajan yläpuolelle. Kellon lyödessä puoli kahdeksaa päätimme riisua ahkion vetovyöt ja aloimme kasata leiriä Rastti- ja Geaidnogaisan tunturihuippujen välisessä laaksossa. Telttapaikka löytyi nopeasti ja kotakin saatiin pystyyn lähes rutiinin omaisesti. Huhtikuun puolivälissä valoa riittää jo hyvin melko pitkällekkin iltaan. Teltan sisältä alkoi nopeasti nousta vieno ruuan tuoksu. Chef Ville tarjoili joukolle härän sisäfilettä muusilla höystettynä. No hieman raa’aksihan ne pihvit taisivat jäädä, mutta tunturikeittiön askeettisuudesta johtuen annettakoon se anteeksi. Jälkiruoaksi keittelimme kaakaota, jota hyvällä omalla tunnolla terästettiin Strohilla. Vielä ennen nukkumaan menoa kirkas taivas tarjoili mahdollisuuden spottailla revontulia, mutta nämä eivät meille kuitenkaan näyttäytyneet. Nousu ylös tunturiin oli saanut lämpötilan laskemaan päivän lähes nollakelistä lähelle kymmentä pakkasastetta.

???????????????????????????????

???????????????????????????????

rasti1

2. Päivä / Ma – ~11 km

Toisen vaelluspäivän aamuna keli oli muuttunut melkoisesti. Tuuli oli yltynyt ja auringonpaiste oli vaihtunut pilvisempään keliin. Aamupalan ja leirin purun jälkeen alkoi nousu Rasttigaisan ja Geaidnogaisan välistä kohti ylempänä olevaa Geaidnojärveä. Auringon pilkahdellessa välillä nopeasti liikkuvien pilvien välistä, tuli tässä kohtaa vertikaalinousua parinsadan metrin verran. Suuntasimme kohti tunturijärven rannalla ollutta Geinohytta autiotupaa, jossa törmäsimme suomalaiseen porukkaan. Nämä jäivätkin viimeisiksi ihmisiksi kehen koko reissulla törmättiin. Lounaaksi ahkiosta arvottiin retkimuonapussit. Kiehuvat vedet pussiin ja hetken hauduttamisen jälkeen bolognesea naamariin. Kamalan makuista. Autiotuvalla päästiin käyttämään ulkohuussia, mikä oli tuossa tuulisessa kelissä ihan positiivinen lisä.

DSC_0815

DSC_0826

 ???????????????????????????????

???????????????????????????????

Kilon verran pastaa mahassa aloimme nousta tuvan takana ollutta mäkeä ylös tarkoituksena jatkaa kohti viereistä Gurrojärveä. Jyrkässä mäessä hanki upotti, joten Sisulla oli vaikeuksia saada painavaa ahkiota liikkumaan. Mäen päällä odotti palkinto: loivaa laskua Gurrojärvelle asti. Alamäen puolivälissä lounaaksi nautittu pasta bolognese aiheutti pientä hässäkkää vatsavaivojen muodossa eräälle Kuupan jäsenelle. Tästäkin tukalasta tilanteesta kuitenkin selvittiin ja matka jatkui alas kohti järveä. Teltta pystytettiin järven jäälle. Illalla otettiin uudet rautupilkit testiin, mutta saalina oli vain pieniä raudun poikasia.

??????????????????????????????? ??????????????????????????????? rasti2

3. Päivä / Ti – 0 km

Tiistai vietettiin Gurrojärvellä pilkkien. Alkuperäinen suunnitelma oli jatkaa matkaa, mutta ilmeisesti edellisenä päivänä nautitussa pastalounaassa oli ollut jotain vikaa. Kahdella Kuupan jäsenellä oli enemmän tai vähemmän vastaoireita, sekä yleistä heikkoa happea. Päätettiin lepäillä ja katsoa tilannetta uudestaan seuraavana päivänä.

???????????????????????????????

 

4. Päivä / Ke – ~24 km

Päivän lepäilyn jälkeen koko ryhmä oli taas täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Päätettiin jatkaa matkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Edessä olisi vaelluksen pisin päivämatka, mutta aikasempia päiviä vähemmän nousua. Aamulla oli jälleen kovaa tuulta ja kevyttä lumisadetta. Vaikka pakkasta ei ollut paljon, teki tuuli ilmasta kirpeän. Jukan ja Tapsan purkaessa leiriä, virittivät Janne ja Ville tunneliteltan sisään kaaret valmiiksi. Jos keli huononisi ja tulisi tarve saada nopeasti suojaa, olisi ahkion päälle rullattu tunneli nopea kasata.

???????????????????????????????

Hiihtomaasto oli koko päivän melko tasaista ylätunturia. Kelit vaihtelivat täydellisestä auringonpaisteesta kylmään viimaan ja lumisateeseen. Ville nautti 5 minuutin ajan hiihdosta jopa ilman paitaa. Loppumatkasta päästiin nauttimaan mäenlaskusta. Telemark tyylinäytteitä oli jos jonkinlaisia, kun laskimme kohti puurajaa. Leiripaikka oli Bissojohkan, eli Pyssyjoen varressa, lähellä kohtaa josta haarautuvat Beaisjohka- ja Solggotjohka-joet.

??????????????????????????????? ??????????????????????????????? ??????????????????????????????? ???????????????????????????????

rasti3

 

5. Päivä / To – ~14,5 km

Laskeutuminen alemmas jokilaaksoon sai lämpimän sään tuntumaan entistäkin lämpimämmältä ja lähdimme aamusta sohjoisessa lumessa eteenpäin. Tavoitteena oli päästä noin 10 kilometrin päässä sijaitsevalle Saarijärvelle. Kirkkaana virtaavasta joesta oli hyvä täydentää vesipullot. Suuntasimme Pyssyjoen reunaa pitkin kohti pohjoista, tarkoituksena nousta sopivasta kohtaa ylemmäs tunturiin. Komeissa maisemissa saimme urakoida itseämme ylös, vertikaalinousua tuli arviolta 250-300 metriä. Muutamat kohdat arvioitiin lumivyöryherkiksi ja pienten mutkien kautta löytyikin turvallinen reitti. Ylempänä tunturissa iski whiteoutti ja horisontti katosi näkyvistä. Kun näkyvyys laskettiin muutamassa kymmenessä metrissä, toi se suunnistamiseen omat haasteensa. Otimme kompassisuunnan luoteeseen ja lähdimme seuraamaan vanhoja lumikelkan uria.

 ???????????????????????????????

DSC_0965

???????????????????????????????

Hiihdeltyämme usvassa reilun viiden kilometrin matkan pysähdyimme pitämään taukoa hieman tietämättöminä tarkasta sijainnista. Epäilimme kuitenkin olevamme kilometrin tai kaksi Saarijärven eteläpuolella, josta kartan mukaan johtaisi kelkkareitti Saarijärvelle. Kesken tauon pilvet ja sumu väistyivät ja tilalle tuli kirkkaalta taivaalta porottava aurinko. Yhtäkkiä maiseman avautuessa edessämme tajusimme seisovamme pienen mäen päällä Saarijärven kaakkoisreunalla. Hieman epäuskoisina tutkimme maastonmuotoja ja vertasimme niitä karttaan, joka vahvisti sijaintimme. Laskettelimme mäen alas samalla sattumukselle naureskellen ja laitoimme leirin jäälle pystyyn. Hieman muita päiviä lyhyemmän hiihdon jälkeen leiri oli kasassa jo neljän aikoihin. Koska jäämeri alkoi lähestyä ja kuuluvuuksia olisi mahdollista jo kokeilla, nousimme viereiselle vajaalle 600 metriselle huipulle. Hetken pyörimisen jälkeen löytyikin se yksi tarvittava palkki ja kotiväki sai tiedon, että Kuuppa on kaikki miehet lukuunottaen täydessä kunnossa. Ilta sujui vahvasti Strohin äärellä. Iltaa kohden sää muuttui taas ja tuuli alkoi yltyä. Yön teltta piti melkoista ääntä tuulessa, mutta pääsipähän kota ainakin kunnon tuulitestiin. Arvioimme tuulennopeudeksi noin 15 metriä sekunnissa.

DSC_0985

Kuvassa Jukka, Ville, Sisu ja Janne. Tapsa kameran takana.

???????????????????????????????

Saarijärvi paljastuu usvan takaa

DSC_1001

Saarijärven leiri ilta-auringossa

rasti4

6. Päivä / Pe – ~20 km

Perjantai-aamuna huomasimme, että keli oli yönaikana pahentunut, kun kovan tuulen seuraksi oli tullut märkä lumisade. Yöllä yksi teltan naruista oli hankautunut kiilana käytetyn suksen kantista poikki. Päätimme seurata aamupäivän sään kehittymistä. Tapsa ja Jukka kävivät rohkeasti kokeilemassa pilkkimistä, mutta antoivat lopulta säälle periksi. Kello yhden aikaan tehtiin päätös vetäistä loppumatka suoraan Jäämeren rantaan. Märkä lumi ja kova tuuli tekivät menosta raskasta. Sopivaa voitelua oli vaikea löytää ja lumi tarrasi jatkuvasti paksusti suksien pohjaan. Jossain vaiheessa Jukalta taas katosi täysin pito. Matkan jatkuessa alaspäin pääsimme kovasta tuulesta eroon, mutta räntäsade vaihtui vedeksi. Jäämeren lähestyessä myöskin lumi alkoi loppua. Useamman mutkan kautta pääsimme kuitenkin tien varteen. Loppumatkasta vielä kuin kruunuksi Villen ahkion aisa katkesi. Koko Kuuppa oli varsin märkä ja väsynyt, mutta onnellinen riisuessaan suksia jalastoistaan. Vartin odottelun jälkeen parkkipaikalle kaartoi Kuupan hovikuski Mikko, takapenkillä laatikollinen kylmää olutta. Parin tunnin ajomatka Saariselälle sujui varsin hilpeissä tunnelmissa.

DSC_1004

Viimeisen päivän aamu

DSC_1013

DSC_1016

rasti5

– Janne