KOILLISKAIRA (UKK) / KESKITALVI 2014

Reissuraportti keskitalven 2014 kaa(m)osvaellukselta UKK-puistosta

8 päivää, ~100 km, kylmää ja pimeää.

Reitti halki UKK-puiston.

Reitti halki UKK-puiston.

Heti Rasttigaisan reissun jälkeen alkoi kova suunnittelu seuraavan talven vaellusta varten. Kaamoksen kokeminen vaelluksen merkeissä oli ollut puheissa aikasemminkin, mutta nyt syksyn saunaillassa ajatus kaamosvaelluksesta lyötiin lukkoon. Oli aika kaivaa kartat esille, sillä tällä kertaa reissua ei tarvitsisi odottaa kevääseen saakka. Ajankohdaksi valittiin tammikuun puoliväli, jolloin olisi tarjolla täysikuun jeesaamaa valoa lyhyiden päivien vastapainoksi. Alkuperäinen suunnitelma hiihtää Kemihaarasta Kiilopäälle, vaihtui Raja-Jooseppi – Kiilopää reitiksi käytännön järjestelykysymysten vuoksi. Kenelläkään meistä ei ollut aikaisempaa kokemusta kaamosvaeltamisesta. Haasteita tulisi todennäköisesti aiheuttamaan kylmyys, pehmeä upottava lumi, tietämättömyys mahdollisista kelkkareiteistä ja lyhyt valoisa aika päivällä. Vaellusta varten hankittiin Kuupalle Peltosen pitkät eräsukset, jotta kärkimies pystyisi tarvittaessa tekemään uraa takana tuleville. Teltaksi valittiin, kuten Norjankin reissulle, Helsportin kotateltta.

1. Päivä / La 11.1.2014

Kuupan miehet Jannea lukuunottamatta matkustivat perjantai-lauantai välisen yön eteläisesta Suomesta Saariselälle. Janne oli tehnyt Saariselällä jo vajaan viikon verran kenttätutkimusta kaamoslapista. Puoli kuuden maissa aamulla Kuupan auto kaarsi pihaan ja Janne nousi keittelemään kahvit väsyneille teiden ritareille. Etelän harmaus oli vihdoin vaihtunut kaikilla Lapin lumisiin maisemiin. Aamupalalle ajeltiin jälleen kerran Ivalon Kultahippuun, tällä kertaa tosin hytisimme hotellin pihalla pakkasessa jonkin aikaa ennen kuin saimme jonkun aukaisemaan meille oven. Aamupalan jälkeen hankittiin kaupasta viimeiset muonatarpeet ja matka kohti Raja-Joosepin rajanylityspaikkaa jatkui.

Raja-Joosepin rajanylityspaikka: auton mittari näyttää matkalla -37,5 C. Puretaan kamppeet autosta ja muutama rajamies tulee viereiseltä raja-asemalta ihmettelemään touhujamme. Etelän plussakeleihin tottuneilla on hieman ihmettelemistä lämpötilan huidellessa lähellä 40 pakkasastetta. Hetken aikaa koko ajatus hiihtämisestä tuntuu hullulta. Rajan miehet kyselevät reittiä ja toteamme hiihtävämme ensimmäiseksi yöksi Luttojoen sillalle. Kuulemma seudun kylmin paikka löytyy sieltä, maaston sopivasti laskiessa kohti jokea ja Lutonsillan vierestä löytyvää tulentekopaikkaa. Lähdetään hiihtämään ja rajan ukot toivottavat hyvät matkat. ”Kyllä ne sudet meidät sieltä syö”, kuuluu Kuupan vastaus ja porukka lähtee jonossa kohti UKK-puistoa. Kuupan hovikuski Mikko kääntää auton nokan takaisin kohti Saariselkää ja vetäytyy Laanilaan kämpille viikoksi rentoutumaan. Kuupan käyttämää mökkiä voi muuten vuokrata, tiedot löytyy täältä.

Käydään tsekkaamassa reitin varrelta löytyvä Raja-Joosepin kenttä. Matkalla ensimmäiselle leiripaikalle mahtuu vielä totuttuun tapaan ensimmäisen päivän sähläystä kun arvomme reittiä, vaikkei siinä mitään epäselvää olekkaan. Pystytetään kotateltta Luttojoen sillan tulentekopaikan viereen. Pakkanen tuntuu kiristyvän iltaa kohden ja huitelee varmasti jo -40 asteessa. Tehdään ruokaa, pidetään tulia ja rommi maistuu. Vähän ehkä liiankin hyvälle. Tehdään huomio, että noissa pakkasissa 80-volttinen Stroh alkaa jäykistyä. Näemme vielä revontulet ennen nukkumaan menoa. Kaikki nukkuvat yönsä hyvin kovasta pakkasesta huolimatta. Kuupan jäsenten talvivarustuksesta löytyy Cumuluksen, Milletin ja Marmotin järeitä untuvapusseja. Jannella ja Tapsalla on lisäksi peittona toinen makuupussi, jonka mukana raahaaminen ei pakkasen paukkuessa näinkin kovana harmita ollenkaan. Ville ja Jukka nukkuvat yönsä hyvin Cumuluksen Alaska 1100 makuupusseilla. Makuualustana on suurimmalla osalla Thermarestin Neoair All Seasonit.

Matka 5 km

2. Päivä / Su 12.1.2014

Herätys raikkaan yön jäljiltä. Pakkasta on edelleen varmaankin 40 astetta. Digitaalimittari, eikä mikään muukaan elektroniikka, suostu toimimaan näin kylmässä. Aamutoimien jälkeen jatketaan matkaa kohti Anteria. Reitti, joka kesällä toimii pyöräreittinä, kulkee pitkin rajavyöhykkeen reunaa. Kova pakkanen tekee lumesta huonosti luistavaa. Vaikka alla on melko tasaista kelkkauraa, on meno raskasta. Varsinkin uudet somaspulkat luistavat huonosti näin kylmässä. Kahdessa HIT-ahkiossa olevat suksenpohjamuovit antavat parempaa luistoa. Ainoa kenelle meno maistuu on Sisu-koira, jolta riittää vetoapuja myös muille. Matkalla Villen somaspulkasta katkeaa aisa jatkoskohdasta. Onneksi pakettiin kuului vara-aisat joten ei hätiämitiä. Lyhyen, mutta raskaan hiihdon jälkeen leiriydytään Kiertämäpään kupeeseen. Paikalta löytyy pieni puro, josta saamme hieman sulaa vettä. Helpottaa ruokajuttuja kun ei tarvitse sulattaa lunta. Jukalla on tunnottomuutta varpaissa. Iltatoimenpiteiden jälkeen käydään yöpuulle.

Matka 7.5 km

3. Päivä / Ma 13.1.2014

Kirpeä telttaherätys. Optimuksen tuplakeitin lyödään tulille ja ruetaan aamupalan tekoon. Keitellään lounaat valmiiksi termareihin vielä ennen lähtöä. Jukalla on edelleen tunnottomuutta varpaissa. Näkyviä vaurioita ei kuitenkaan ole, joten päätetään jatkaa matkaa. Alkumatkasta saamme hiihtää hetken aikaa ylämäkeen noustessamme Kiertämäpäiden välistä kulkevaa pyöräreittiä. Pysähdytään syömään lounasta Ahmaojan tulipaikalle. Toteamme pakkasen hieman lauhtuneen, kun matkalla olevan huoltotuvan mittari näyttää enää -28 C. Matkan teko on edelleen tahmeaa ja raskasta. Jos ei luista niin ei luista. Villellä reissun alussa olleet flunssan oireet pahenevat. Loppumatkasta hiihdetään jälleen pimeässä otsalamppujen valossa ennenkuin leiriydytään suonlaitaan Hirvaspäänpalon paikkeilla. Tahmea eteneminen, Villen flunssa ja Jukan ongelmat varpaiden kanssa meinaavat hieman lannistaa tunnelmaa. Suunnitellaan jo vaihtoehtoisia reittejä jos ongelmat eivät ala helpottaa ja matkan teko nopeutua. Tällaista vauhtia ei kerettäisi suunnitellussa aikataulussa Kiilopäälle.

Matka 12 km

4. Päivä / Ti 14.1.2014

Taas kirpeähkö telttaherätys. Aamutoimet normaaliin tapaan käyntiin. Kaksi nuorta poromiestä ajaa kelkalla paikalle, kuulemma suen jäljillä. Käyvät merkkaamassa raadot. Turistaan hetki ja lähdetään hiihtämään kohti Anterimukkaa. Villelle on noussut pientä kuumetta. Matkan alkupuolella, ennen Anterin vanhaa raja-asemaa, reitti kulkee poroaitauksen läpi joka on tietysti Sisulle mieleen. Kaksi miestä saa pidätellä koiraa samalla kun mennään alamäkeen läpi aitauksen.

Syödään lounaat vanhan rajavartioaseman tuntumassa. Törmäämme jälleen poromiehiin, tällä kertaa aamuisia poromiehiä vanhempiin. Kyselevät reitistä ja toivottavat hyvää reissua. Matka jatkuu tästä Anterijokea pitkin kohti Anterinmukkaa. Maisemat paranee. Kirkas pakkaspäivä. Tavataan hieman ennen Anterimukkaa lisää ihmisiä. Tällä kertaa rajamiehet kelkkapartiossa. Ihmettelevät Sisua ja ahkiota. Kuulemme, että kelkkaura jatkuu Hammaskurun kautta Luirolle. Iltapäivästä saavutaan Anterinmukan tuvalle, jossa päätetään yöpyä. Laitamme saunan tulille ja rupeamme illallisen tekoon. Paistellaan pippuripihvit, kylläpä maistuu. Saunan jälkeen iltapala + rommitotit. Alun vaikeuksien jälkeen alkaa tuntua jo vähän positiivisemmalta. Villellä on edelleen kuumetta, joten sovitaan, että päätetään jatkosta aamulla. Kyllä uni maittaa tuvan laverilla.

Matka 13 km

???????????????????????????????

Anterimukan kämpällä

5. Päivä / Ke 15.1.2014

Tupaherätys. Aamutoimet käyntiin. Villellä on hieman parempi olo joten päätettiin jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan kohti Hammaskurua. Meno on jo hieman parempaa. Hiihdellään Anterijokea pitkin ja seuraillaan ahman jättämiä jälkiä. Sisulla on anturat verillä, joten laitamme sille tossut jalkaan ja meno jatkuu. Syödään lounasta tulipaikalla.

 ???????????????????????????????

IMG_1784

Joelta jatkuu kelkan ura suoraan Keinopään yli, joka päätetään huiputtaa. Nousu on raskas, mutta ylhäältä avautuu hienot maisemat. Nähdään ensimmäistä kertaa jopa vilaus auringosta. Mietitään nousua viereiselle tunturille, jota pitkin voisi hiihdellä Sokostin huipulle. Ylhäällä olisi varmaan hankikantoakin. Kun olemme laskeneet Keinopäältä alas, päätetään uusi nousu tunturiin kuitenkin unohtaa, mistä nousee keskustelua. Tämän jälkeen jatketaan matkaa pitkin Hammaskurua ja pimeä laskee todella nopeasti. Kuullaan lähestyvää moottorikelkan ääntä ja Janne laittaa kärkimiehenä äkkiä otsalamppuun valoa, ettei jäädä uralla poromiesten yliajamiksi. Poromiehet morjestavat ja jatkavat matkaa vauhdilla meidän tulosuuntaamme. Hammaskurun tuvalla mietitään hiihdon jatkamista kohti Luirojärveä. Kuun valossa pystyisi hiihtämään, mutta emme kolmen vartin etsimisen jälkeenkään löydä tuvalta Luiron suuntaan lähtevää kelkkauraa. Kelkkaura jatkuisi eteenpäin kohti Hammaskotaa, mutta emme uskalla pimeässä lähteä jatkamaan. Riskinä on missata Luirolle johtava reitti. Harmitellaan, ettei tullut rajamiehiltä kysytyksi tarkemmin mitä kautta reitti Luirolle menee. Tuvan vieraskirjastakaan ei löydetä vinkkiä siitä pitäisikö vain jatkaa samaa uraa eteenpäin. Päätämme väsyneinä painua tupaan illallisen tekoon. Kannetaan Hammasjoesta vettä, tehdään ruokaa, kuivaillaan kamppeita ja kuunnellaan tulipesässä rätiseviä puita. Uni tulee jälleen nopeasti silmään. Nukkumaan mennään hyvissä ajoin kahdeksalta, ulkona äkkiä tuleva pimeä tekee olon väsyneeksi vaikka täysikuu loistaakin.

Matka 12 km

??????????????????????????????? ???????????????????????????????

IMG_1789

IMG_1793

IMG_1800

6. Päivä / To 16.1.2014

Tupaherätys. Etsitään aamulla vielä Luirojärven suuntaan lähtevää kelkkauraa, mutta koska tätä ei löydy, päätellään kelkkareitin kiertävän Hammaskodan kautta. Lähdemme hiihtämään kohti lounasta ja Hammaskodan kohdalla reitti kääntyykin kohti Luiroa. Hiihdämme pitkin Kärppäojaa seurailevaa reittiä. Ennen Luirojärveä pysähdytään syömään lounasta. Villen flunssakin on jo hieman helpottanut.
Saavutaan iltapäivällä Luiron hilttonille. Päivä alkaa tässä vaiheessa jo hämärtyä ja samalla mehut loppua. Syödään tuvalla suklaata, jonka voimalla päätetään jatkaa vielä eteenpäin. Hämärä tulee taas nopeasti ja heti Luiron jätettyämme nousemmekin pimeässä Luusuanvaaran rinnettä pitkin kohti Ampuojaa. Ylämäen jälkeen laskeskellaan loivasti Ampuojan ohi johon päätetään jäädä. Laitetaan leiri pystyyn pimeässä Ampupään länsipuolelle. Ei ole vieläkään tottunut pakkaseen, joka iskee armottomasti sormiin, kun sidotaan teltan naruja ilman hanskoja. Sulana virtaavasta joesta saadaan sopivasti vettä ruokapuuhiin. Tänään edettiin ensimmäistä kertää niinkuin pitäisikin. Hieman rommia ja soitot kotipuoleen. Motivatsuunit on ukoilla taas kohdillaan.

Matka 20 km

7. Päivä / Pe 17.1.2014

Telttaherätys. Aamutoimien jälkeen suksen kärjet kohti Suomunruoktua. Ohitetaan alkumatkasta Tuiskuru. On taas kirkas pakkaspäivä. Auringon valoa tuntuu olevan joka päivä entistä enemmän. Tuiskukurun kämpiltä tiukka, muttei kovin pitkä nousu, jonka jälkeen saamme hiihdellä pidemmän pätkän tasaisempaa maastoa. Tämän jälkeen nousemme ylös Vintilätunturille, josta on komeat näkymät kohti auringonlaskussa kylpeviä Nattasia. Harmi, että kamera on jälleen pakkasesta mykkä. Ennen Aitaojaa on edessä vielä jyrkät alamäet, kun laskemme alas Vintilältä. Tyylipisteitä ei jaeta, paitsi Jukalle, joka tulee tiukat käännökset Kuupan kolmimetrisillä Peltosilla. Illansuussa pimeällä saavumme Suomunruoktuun. Laitamme kämpillä ruokaa ja pohdimme matkan jatkamista, se lyhentäisi viimeisen päivän hiihtomatkaa. Mutta kun märät monot on kerran otettu jalasta, ei niitä kahdenkymmenenviiden asteen pakkasella mielellään takaisin jalkaansa laita. Toteamme, että tupa nopeuttaa aamutoimia sen verran, ettei ole enää järkeä lähteä pimeässä jatkamaan. Tuvan vieraskirjassa varoitetaan varastelevasta ketusta, joten nostamme ahkiot seinustalle turvaan. Ilta menee taas huonojen juttujen, takkatulen ja rommikaakaon äärellä. Kuupalla on kova henki tiukkojen hiihtopäivien jälkeen. Aikataulu on alun vaikeuksien jälkeen hiihdetty kiinni. Huomenna olisi edessä viimeinen rypistys Kiilopäälle.

Matka 18 km

???????????????????????????????

Kuuppa hämärähommissa

 

8. Päivä / La 18.1.2014

Tupaherätys. Matka jatkuu kovalla sykkeellä kohti Kiilopäätä. Suomunlatvan kohdilla noustaan ylös Raututuntureille. Tunturilla tuulee kovaa, joten näpit alkavat jäätyä. Kaivetaan ahkiosta nahkarukkasia hanskojen päälle ja taas tuntuu paljon paremmalta. Teemme viime kilometreillä vielä virheellisen reitinvalinnan jonka vuoksi saamme nousta uudestaan Niilanpäälle. Ylämäessä meinaa usko loppua kun jäiset skinit eivät liimaudu suksen pohjiin. Sukset käteen ja upottavaa rinnettä kävellen ylös, ahkiota perässä raahaten. Tapsan keksipalvelu tarjoaa viimeiset keksit Niilanpään huipulla. Hiihdämme Raututuntureita pitkin kohti Kiilopäätä. Tapsa lähtee vielä Sisun kanssa käymään Kiilopään huipulla. Ville, Jukka ja Janne hiihtävät ahkioiden kanssa korkeuskäyrää pitkin Kiilopään rinteen puoliväliin josta lasketellaan alas tunturikeskukseen. Perillä oltiin vielä valoisan aikaan iltapäivästä. Kiilopään tunturikeskuksen lämpömittari näytti -30 C, jonka paikkansa pitävyys piti erikseen kysäistä vastaanotosta. Ei tuntunut niin kylmälle. Ilmeisesti viikko kairassa oli karaistanut Kuupan. Saariselällä nauttittiin pitsat ja kippisteltiin oluet, ai että se vaan maistuu viikon pasta carbonara-kuurin jälkeen aina yhtä hyvälle.

Matka 14 km

——————————-

Matkaa reissun aikana kertyi kokonaisuudessaan noin 100 kilometriä. Vaelluksella kertyi lisäksi paljon kokemusta ja oppia tulevaa varten. Opimme, että -40 C asteen lämpötilat eivät ole ongelma eikä mikään, kunhan varusteet vain ovat kunnossa. Tosin erillisellä huopakengällä varustetut tuplamonot menivät muutamalla henkilöllä hankintalistalle. Lisäksi kylmästä opittiin se, että kovalla pakkasella hanki ei todella luista niin hyvin kuin keväisillä tuntureilla. Suksenpohjamuovista ahkion pohjassa tuntui olevan selkeää apua tässä asiassa. Erittäin kova pakkanen myös kuluttaa kehosta normaalia enemmän energiaa, mikä saattoi vaikuttaa tahmeaan alkuun. Nämä seikat on otettava huomioon päivämatkoja suunniteltaessa. Kaamosvaelluksen ajoittaminen täydenkuun aikaan antaa pelivaraa lyhyen valoisan ajan suhteen. Tämä tietysti edellyttää ettei taivas ole koko viikkoa pilvessä. Kuun valossa pystyy hiihtämään hyvin, mutta silti nopeasti laskeva pimeys tekee olon väsyneeksi. Menimmekin poikkeuksetta aikaisin nukkumaan vaelluksen aikana. Kaamos on kaikessa kauneudessaan hienoa aikaa, mutta tällä reissulla tuli useampaan kertaan äänen todettua ettei tämä ole ihan täyspäisten hommaa. Onneksi tästä selvittiin loppujen lopuksi nauruilla ja matka jatkui.

– Janne

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s