Kaldoaivin erämaa 2/2018

Parin kaamosajan ja useamman kevättalven vaelluksen jälkeen Kuupan tämän vuotisen vaelluksen ajankohdaksi valikoitui viikko 8. Siis odotettavissa oli jotain siltä väliltä mitä olemme aikaisemmin saaneet talvivaelluksilla kokea. Päivä olisi jo pidempi kuin tammikuun alussa, mutta toisaalta tilastojen mukaan lämpötiloissa ei tammi- ja helmikuun välillä suuria eroja pitäisi olla.

Kohteeksi valikoitui Suomen laajin erämaa-alue Kaldoaivi. Parille Kuuppalaiselle Kaldoaivi olikin tuttu muutaman vuoden takaa kesävaellukselta, mutta sen syvällisempää tarkoitusta valinnalle ei ollut. Syksy perinteisen kokous-, eli mökkireissun aikana suunnitelma lyötiin lukkoon, mutta tarkkoja reittejä ei mietitty. Myöhemmin alkuvuodesta aloituspaikaksi valikoitiin Nuorgam, mutta lopulta tästäkin ajatuksesta päästettiin irti kesken ajomatkan pohjoiseen.

LA 17.2.2018

Starttasimme retkikunnan keravalta erinäisten syiden takia poikkeuksellisesti lauantaipäivänä puoli neljän aikaan. Tiedossa olisi siis yön yli ajoa pohjoiseen 1350 kilometrin verran. Toisaalta hyvänä puolena oli se, että vältimme ainakin liikenteen hiihtolomaruuhkat. Odottavainen tunnelma valtasi auton kun kiidimme hiljaisia teitä läpi Kajaanin, Puolangan ja Pudasjärven Rovaniemelle ja sieltä kohti pohjoista. Kolmen kuskin taktiikalla ajomatkastakin sai siedettävän (mikäli sitä siedettäväksi joku haluaa kutsua) yhden levätessä ja kuskin ja kartturin pysyessä hereillä. Yön läpi ajaessa alkoi pikkuhiljaa kypsyä ajatus, josko emme kuitenkaan ajaisi Nuorgamiin asti. Mikä ihmeen idea oli valita Suomen pohjoisin kolkka retken aloituspaikaksi? Muutaman tuumaustauon jälkeen päätimme etsiä uutta aloituspaikkaa matkan varrelta Kaamasen ja Utsjoen väliltä.

SU 18.2.2018
3 km

Väsyneen sekoilun jälkeen hiihdon aloituspaikaksi löytyi parikymmentä kilometriä Utsjoen eteläpuolelta Puksalanjärvi. Tien varrella oli sopiva parkkipaikka josta lähti moottorikelkan ura ylös kohti erämaata. Epävarman luottavaisina purimme kamat autosta ja lähdimme nousemaan kohti jänkhää. Toivottavasti ura menisi sinne minne ajattelimme. Aurinko oli jo noussut valaisemaan rinteessä huhkivaa kolmen miehen ja yhden koiran retkikuntaa.

Onneksemme moottorikelkan ura seuraili, ainakin suurinpiirtein, retkikartta-palvelun ilmakuvissa näkynyttä mönkijäuraa ja päädyimme reilun parinsadan nousumetrin jälkeen Vuolimus Cieskuljavrelle. Oli aika laittaa retken ensimmäinen leiri pystyyn järven pohjoisrannalle. Kello ei ollut vielä puoltapäivää kun keittimet jo pöhisivät ja paistettu naudan ulkofilepihvi tuoksui kodassa. Vedenottoon järvi osoittautui hankalaksi lähes pohjaan asti jäätyneenä, mutta järven länsireunan kaksi puroa olivat onneksi sulia ja tarjosivat hyvät mahdollisuudet vesihuoltoon.

Edellisyön valvomisen jäljiltä suurempia muistikuvia päivästä ei ole jäänyt mieleen. Sää oli kuitenkin erikoinen. Koko päivänä ei tuntunut tuulen virettäkään ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Päivän lopuksi katselimme aurinkoa sen laskiessa vastapäisen tunturin taakse. Pakkanen pysytteli päivän ja illan -20 C asteessa.

Leirissä

MA 19.2.2018
12 km

Vielä väsyneinä matkasta heräilimme aamulla hiljaksiin, emmekä viitsineet kiirehtiä reitille. Perinteisten aamupalojen (pikapuuroa, mehukeittoa, pannukahvia ja vitamiinipore) jälkeen laitoimme leirin rauhassa kasaan ja valmistauduimme päivän hiihtoon. Tavoitteena oli joko hiihtää aina Vetsijärvelle asti tai mahdollisesti jäädä matkan varrelle sopivaan paikkaan leiriin. Aamulla pakkanen pysytteli edelleen -20 C asteessa.

Suuntasimme edellispäivän uralle takaisin ja matkasimme kohti itää ja Kaldoaivin virallista erämaa-alueen rajaa. Vähän väliä pysähtelimme katselemaan taakse lännessä näkyviä komeita Norjan puolen tuntureita. Olimme ainakin omasta mielestä tunnistavanamme meille tutut Rasttigaisan ja Geaidnogaissan huiput. Aurinko paisteli edelleen kirkaalta taivaalta, eikä tuulesta ollut edelleen tietoakaan. Reitti kulki Gaskkamus Cieskuljavren kautta tuntureiden välissä olleelle Oaivvuslattu-järvelle ja sieltä edelleen kohti Vetsijärveä.

Päivän edetessä teimme päätöksen jäädä leiriin ennen Vetsijärveä. Eihän meillä ollut kiire minnekkään, kun emme tienneet mihin retki meidät edes johdattaisi. Ensimmäinen vedenottoyritys pienellä järvellä päättyi järven pohjaan ja kairan tylsymiseen, joten erkanimme tässä vaiheessa kelkkauralta ja jatkoimme matkaa puolisen kilometriä Bajit Skuolffejavrelle. Tapsan ja Jukan jäädessä pystyttämään leiriä lähdin viereiselle Ravotjohka-purolla etsimään vettä. Puro näytti olevan paksun hangen peitossa, mutta veden solina kuului onneksi läpi. Hetken kaivamisen jälkeen oli jälleen raikasta tunturivettä tarjolla, eikä lumien sulatteluun tarvinnut ryhtyä.

Illalla vaihdoimme kairaan uuden terän (toki myöhemmin huomasimme, että Kuuppamaiseen tapaan 180 astetta väärinpäin, mutta toimi se niinkin), jotta vesireikien teko myöhemmillä järvillä onnistuisi. Illalla taivas pysyi kirkkaana, pakkanen laski parilla asteella -22 C ja revontulet tanssivat leirin yllä. Oli komeaa olla hiljaisessa erämaassa.

 

IMG_3403

IMG_3425

TI 20.2.2018
9 km

Aamulla pakkanen oli edelleen kiristynyt ja mittari näytti nyt -25 C. Aurinko nousi tänäänkin meitä ”lämmittämään” pilvettömältä taivaalta. Päivän agenda oli selvä, suunta Vetsijärvelle ja siitä yli että heilahtaa. Koska päivän hiihto ei ollut pitkä, alle 10 km, päätimme syödä lounaatkin teltassa ennen leirin purkua.

Kamat kasaan ja kompassisuunta Vetsijärvelle. Maasto nousi järveltä muutaman kymmentä metriä Palsasuolle, jossa tuuli oli muokannut hangesta kovan ja ohuen. Kun horisontti edellä sumeni usvaan ja hanki suksien alla muodostui jäisistä sastrugeista, pystyi jopa hetken kuvitella hiihtävänsä etelä-navalla. Tai mistä minä tiedän kun en ole käynyt, mutta hyvällä mielikuvituksella ainakin. Sää oli kuitenkin mitä mahtavin, auringon paistaessa välillä kirkkaalta taivaalta, välillä usvan välistä. Hiihto tuntui retken tähän asti kylmimmältä.

Saavutimme Vetsijärven länsireunan melko nopeasti ja nopean juomatauon jälkeen tarkistimme kompassin ja kartan avulla suuntaa. Päätimme ottaa kohteeksi itäpuolella olevan Njargajärven. Hanki järvellä kantoi hyvin ja matka eteni reippaasti. Ainoastaan iso järvenselkä aiheutti haasteita navigointiin, mutta loppujen lopuksi vähäisillä koukuilla saavuimme määränpäähän.

Saamme leirin pystyyn kun iltapäivä alkaa jo hieman hämärtää. Illalla mietimme retken jatkoa ja päädymme pitämään leiripäivän keskiviikkona. Yhden välipäivän pito määrittää ja rytmittää loppureissun reittejä sopivasti. Ennen nukkumaan menoa taivaalta alkaa hiljalleen tippua lunta.

KE 21.2.2018
Leiripäivä

Aloitamme vapaapäivän vieton puuroaamupalan sijaan paistamalla lettuja. Radiosta kuulemme kun naisleijonat voittavat toisella puolella maapalloa Olympiapronssia. Lunta on varmaankin satanut koko yön ja sade jatkuu hiljalleen myös aamulla. Lämpötilatkin nousevat dramaattisesti kun mittari näyttää parhaimmillaan enää kahta pakkasastetta.

Koko päivää ei viitsi teltassa viettää petrolia kuluttamalla, vaan päivällä ulkoilemme lähimaastossa muutaman tunnin. Sen verran Telian liittymä vielä jaksaa toimia, että saamme ladattua säätiedot Norjan yr.no palvelusta. Seuraavaksi yöksi lupaa 13 m/s tuulta, eli kotateltan kannalta ihan kunnon myräkkää. Päätämme sitoa kaikki teltasta löytyvät kiristysnarut. Pakkanenkin alkaa muutamassa tunnissa kiristyä ja viiden aikaan ollaankin jo tutummassa -20 C lämpötilassa.

Ensimmäisellä vaelluksellaan olevan malamuutti Riki pääsee yöksi telttaan nukkumaan. Nuori koira (10kk) osaa käyttäytyä teltassa hyvin ja yö sujuu rauhallisesti. Muutamaan otteeseen keskisalkoa vasten kilkattava myrskylyhty herättää, mutta havaintojen perusteella ulkona ei luvattua 13 m/s tuulta kuitenkaan ole. Ei toisaalta tee myöskään mieli kömpiä ulos makuupussista asiaa sen tarkemmin tutkimaan.

TO 22.2.2018
14 km

Aamulla tuulee edelleen jonkin verran, mutta taivas on kirkas. Pakkaamme kamat ja jätämme Njargajärven taaksemme. Reitti jatkuu koskemattomalla Vetsijärven jäällä kohti pohjoista kevyeen vastatuuleen. Uutta lunta on järven jäällä, mutta suurimmat on tuuli pyyhkinyt pois. Hiihtelemme pitkin pikkujärviä ja niiden välissä olevia tunturikoivikon täyttämiä kumpareita. Järvillä meno on sujuvaa, mutta koivikoiden seassa hanki upottaa välillä nilkkaan, välillä polveen. Tuulikin tyyntyy ja lakkaa lopulta kokonaan.

Syömme lounasta auringon paisteessa, jonka jälkeen reittimme kääntyy länteen, yli Duolbajavrien. Gallomaras tunturi jää eteläpuolellemme ja tarkoituksena on hiihdellä Riekkojärville. Välillä tuuli pyyhkäisee pohjoisesta, mutta tyyntyy sitten taas. Koko päivän olemme omilla urillamme. Uhcit Duolbajavren ja Keskimmäisen Riekkojärven välillä saamme puurtaa reilut kolme kilometriä upottavassa umpihangessa. Vapaus on vahvasti läsnä. Riekkojärvellä törmäämme tikutettuun moottorikelkkauraan, jota suuntaamme etelään Ylin Riekkojärvelle.

Leiripaikka löytyy järven pohjoispuolelta koivikon seasta. Hienon hiihtopäivän päätteeksi kairaamme järveen toistakymmentä reikää, mutta tarjolla on vain pohjamutaa. Onneksi tunnin etsinnän päätteeksi järven itärannalta, lähes kilometrin päästä jos pystytetystä leiristä, löytyy auki oleva tunturilta laskeva puro. Jälleen on Kuuppa pelastunut puuduttavalta lumen sulatukselta. Lämpimän hiihtopäivän jälkeen pakkasta on leirissä kuitenkin -18 C.

PE 23.2.2018
13 km

Toiseksi viimeinen hiihtopäivä edessä, joten suunnitelmana on hiihtää ensimmäiselle leiripaikalle, tutulle järvelle. Riekkojärven läpi etelään kulkee viitoitettu kelkkaura, mutta koska se suuntaa Vetsijärvelle, valitsemme vapauden hiihtää umpista Luvlevarjavren suuntaan, jossa kohtaisimme leiripaikkaan suuntaavaan aikaisemmin viikolla käytetyn uran. Sää on totutun upea, pakkanen parikymmentä kun retkikunta starttaa ladulleen. Luvlevarrin ja Roavvoaivin kupeessa etenemme hikisinä reilun tunnin umpista. Sitten tuttu ura tulee vastaan ja eteneminenkin nopeutuu.

Kumpuileva reitti johdattaa retkueen lopulta Vuolimus Cieskuljavrelle ja on aika aloittaa viimeinen ilta erämaan laidalla. Kuuntelemme radiota ruuan laiton sekä rommin juonnin ohella. Illan pimetessä komeat revontulet valtaavat taas taivaan. Pakkanen laskee ja saamme tällekkin reissulle kolmekymmentä rikki mittarin näyttäessä -31 C.

LA 24.2.2018
3 km

Yö oli kylmä ja aamulla samat lukemat kun nukkumaankin mennessä. Itse kuitenkin nukun viikon parhaimman yön, eikä kylmyys herätä kuin kerran. Hetken nenän lämmittelyn jälkeen vedin taas sikeitä.

Aamulla herätys hieman normaalia aikaisemmin jo seitsemältä, jotta päästään ajoissa pakkailemaan autoa. Oma operaationsa sekin. Kolmisen kilometriä alamäkeen ja noin puolessa tunnissa olemme takaisin lähtöpisteessä. Yöllä autolla pakkanen on ollut -36 joten täytämme keittimet lopuilla petrooleilla ja laitamme koneen alle pöhisemään. Se ei kuitenkaan riitä vaan kylmä on kangistanut mersun. Onneksemme tien toisella puolella on asutusta ja ystävällinen vanhempi herrasmies kaivaa meille varastostaan pari akkua apuvirraksi. Mersu saadaan käyntiin huraa huutojen säestämänä ja matka kohti Saariselän majoitusta voi alkaa.

Reissumme ajankohta helmikuun puolivälissä osoittautui kelien puolesta mahtavaksi. Tässä on toki aina tuurilla osansa ja tällä kertaa se asettui puolellemme. Vaellukselle ei poikkeuksellisesti asetettu minkäänlaisia tavoitteita, eikä myöskään reittiä etukäteen suunniteltu. Tämä loi jossain määrin vaelluksesta myöskin rennomman ja erämaan hiljaisuudesta pystyi nauttimaan täysin siemauksin. Hiljaisuutensa vuoksi Kaldoaivi oli myös kohteena meille mahtava. Reissun aikana näimme toistemme lisäksi ainoastaan yhden kelkalla ohi ajavan poromiehen. Täyttä erämaan tunnelmaa eivät rikkoneet kuin muutamana päivänä käytetyt kelkan urat ja muutamat nähdyt erämaamökit. Kaldoaivi erämaana oli myöskin maastoltaan erilainen aikaisempaan verrattuna. Korkeuseroja ei ole nimeksikään ensimmäisen päivän nousua lukuunottamatta (joka sekin oli varsin maltillinen) ja tuntureitakin on välillä vaikea erottaa niiden matalan korkeuden takia. Toisaalta tämä tekee suunnistamisesta ja sijainnin määrittämisestä hieman hankalampaa. Tästä syystä mukana ollut kompakti GPS-laite oli muutaman kerran kätevä kulkusuunnan tarkemmaksi määrittämiseksi.

Kuuppa suosittelee.

-Janne

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s